Kaupunkimetsät luonnon monimuotoisuuden ja ihmisten hyvinvoinnin edistäjinä

Posted on Posted in Uncategorised

“Äiti toi metsä on ihana!” oli ensimmäinen lause, mitä lapsuuden aikojeni paras ystävä kuuli suustani, kun tapasimme Maunulan Suursuolla ensimmäistä kertaa. Saan kuulla kyseisestä asiasta vieläkin. Lapsuuteni ylivoimaisesti paras leikkipaikka oli kotimme takana sijaitseva pieni metsikkö, joka oli täynnä jännittäviä asioita ja hauskoja leikkejä. Muistan myös lapsena itkeneeni iltaisin sitä, että pikku metsikkö joskus tulevaisuudessa kaadettaisiin. Nyt metsikön tilalla on omakotitaloja ja asun itse Sörnäisissä, jossa tuskin on puita lainkaan. Huomaan kaipaavani vihreyttä ympärilleni. Kotitalon lähimetsikön lisäksi tärkeitä paikkoja lapsuudessani ovat olleet Pitkäkosken ulkoilualueet, jonne teimme pyöräilyretkiä perheen kanssa, Pirkkolan lenkkipolut, joita juoksin uinti- ja hiihtotreeneissä sekä Paloheinän ladut ja metsäpolut, joita käytin ahkerasti hiihtoaikoina. Viheralueet ovat olleet minulle tärkeitä niin urheilun kuin luonnon tutkimisen merkeissä, kiitos hiihtohullujen biologivanhempieni. On hienoa voida sanoa varttuneensa keskellä kaupunkia, mutta kuitenkin lähellä luontoa.

Luonnon monimuotoisuus on uhattuna. Eliölajien ajautuvat sukupuuttoon ainakin tuhat kertaa nopeammin kuin ennen ihmiskunnan syntymistä (Pimm ym. 2014). Monimuotoisella luonnolla on ihmisen arvotuksesta rippumaton itseisarvo, myös muilla eliöillä kuin ihmisellä on oikeus elää ja kukoistaa maapallolla. Luonto tulee toimeen ilman meitä, mutta me emme ilman luontoa. Monimuotoinen eläin- ja kasvilajisto sekä maaperän mikrobit tuottavat meille ilmaisia ekosysteemipalveluja: happea, jota hengittää, ruokaa, jota syödä, puhdasta vettä, jota juoda. Siksi haluan tehdä kaikkeni luonnon monimuotoisuuden hupenemisen estämiseksi.

Monen mielestä luonnonsuojelu kuuluu maaseudulle. Kaupunkimetsät ovat kuitenkin tärkeitä paikkoja suojelulle monimuotoisen kasvi- ja eläinlajistonsta vuoksi (Alvey 2006). Siitä osoituksena on, että vuonna 2015 Helsingin yliopiston tutkijat löysivät Tuomarinkylän kaupunkimetsistä tieteelle tuntemattoman hyönteislajin. Siis eliön, jolle kukaan ei ollut koskaan edes antanut nimeä. Onneksi keskuspuistoon kuuluvat Tuomarinkylän metsät ovat vielä jäljellä, ja hyönteinen saanut nimen leppälattari.

Viime aikoina julkisuudessa on kritisoitu Helsingin kaupunginvaltuuston hyväksymää yleiskaavaa, joka nakertaa keskuspuistoa. Laajan metsän supistuminen on huolestuttava suunta, sillä uudisrakentaminen pitäisi keskittää pienialaisille ja pirstoutuneille alueille. Tutkimusten mukaan lajien suojelu on tehokkainta laajoilla yhtenäisillä alueilla, kuten vaikkapa Helsingin keskuspuistossa, missä riittää tilaa ja erilaisia luontotyyppejä. Helsingissä on varaa tiivistää yhdyskuntarakennetta ja rakentaa lisää jo olemassaoleville asuinalueille ja esimerkiksi parkkipaikoille. Yksityiskohtaisempaa asemakaavaa laadittaessa tulisi pyrkiä välttämään viheralueille rakentamista mahdollisimman paljon.

Kaupunkimetsillä on myös tärkeä rooli virkistyskäytössä. Keskuspuistossa tehdään pari miljoonaa käyntiä vuodessa. Siellä retkeillään, urheillaan, hoidetaan viljelypalstoja ja virkistytään. Useissa tutkimuksissa on myös havaittu, että elävässä luonnossa oleilu laskee verenpainetta ja vähentää stressiä. Vuonna 1984 Ulrich osoitti klassikkotutkimuksessaan, että leikkauksesta toipuvat potilaat paranivat nopeammin ja tarvitsivat vähemmän kivunlievitystä, jos sairaalan ikkunasta näkyi puita, eikä esimerkiksi tiiliseinä. Yhtenäisten metsäalueiden lisäksi pienet metsiköt ja puistot asuinalueiden liepeillä ovat tärkeitä asukkaiden hyvinvoinnin edistäjinä.

Kiihtyvän kaupungistumisen myötä ja luonnon monimuotoisuuden ollessa uhattuna kaupunkiluonnon merkitys luonnon monimuotoisuuden säilyttäjänä kasvaa. Kaupunkisuunnittelussa tulisikin huomioda kaupunkiluonnon elinvoimaisuus ja potentiaali luonnon monimuotoisuutta edistävänä tekijänä. Kaupunkiluonto on myös tärkeää ihmisten hyvinvoinnin ja viihtyvyyden kannalta. Toisaalta kaupunkien kasvaessa tarvitaan myös lisää asuinrakentamista, jotta asukkaille löytyy kohtuuhintaisia asuntoja. Kohtuuhintaisten asuntojen saatavuus on tärkeä eriarvoisuutta vähentävä tekijä. Viheralueille rakentamista tulisi kuitenkin välttää viimeiseen asti. Yksi tapa suojella Helsingin viheralueita ja kulttuuriympäristöä on perustaa tänne kansallinen kaupunkipuisto. Kaupunkipuisto-aloitteesta tehdään perustamisselivitys tämän vuoden aikana. Toivon, että kaupunkipuisto päätetään perustaa. Helsingin ainutlaatuisuus muihin kaupunkeihin verrattuna on juuri merellinen ja luonnonläheinen kaupunkiympäristö. Haluan olla mukana vaikuttamassa siihen, että Helsinki pysyy myös tulevaisuudessa vihreänä ja viihtyisänä.

 

Lähteet

Alvey, A. A. 2006. Promoting and preserving biodiversity in the urban forest. Urban Forestry & Urban Greening, 5(4), 195-201.

Pimm, S.L., Jenkins, C.N., Abell, R., Brooks, T.M., Gittleman, J.L., Joppa, L.N., Raven, P.H., Roberts, C.M. & Sexton, J.O. 2014. The biodiversity of species and their rates of extinction, distribution, and protection. Science 344.

Ulrich, R. S. 1984. View through a window may influence recovery from surgery. Science 224, 420–421.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *