Tavoitteena esteetön Helsinki

Posted on Posted in Uncategorised

Työssäni henkilökohtaisena avustajana avustan pyörätuolilla liikkuvia ihmisiä. Olen saanut huomata, kuinka paljon haasteita pyörätuolilla liikkuminen tuottaa ihan arjen perusasioista selviytymisessä. Esteetön kaupunkisuunnittelu onkin erittäin tärkeää, jotta kaikilla on mahdollisuus liikkua vapaasti omassa kotikaupungissaan. Esteettömyys ei kuitenkaan koske pelkästään vammautuneita ihmisiä, vaan esteettömyydestä hyötyvät monenlaiset ihmiset pyörätuolin ja rollaattorin käyttäjistä lastenvaunuja lykkääviin ihmisiin. Ikääntyvän väestönrakenteen myötä esteettömyys muuttuu yhä tärkeämmäksi suurelle osalle väestöä.

Esteettömyyteen on panostettu Helsingissä viime vuosina hajanaisesti uusia rakennuksia, asuinalueita ja teitä rakennettaessa sekä julkisia kulkuvälineitä uusittaessa. Helsingin rakentaminen esteettömäksi on kuitenkin vielä kesken, ja täysin esteetöntä rakentamista tehdään valikoiden ja keskitetysti. Esimerkiksi kaikissa Helsingin katujen suunnittelussa ja rakentamisessa noudatetaan esteettömyyden ohjeita. Kuitenkin erikoistason alueita, eli alueita joissa kaikkien käyttäjien liikkuminen pyritään tekemään erityisen miellyttäväksi ja sujuvaksi, on päätetty rakentaa vain tiettyihin ympäristöihin, kuten julkisten palveluiden keskittymille, virkistysalueille ja kävelykatuympäristöille. Muilla alueilla pyörätuolilla liikkuvan voi olla vaikea kulkea itsenäisesti korkeiden reunakiveysten vuoksi. Toisaalta näkövammaisilla reunakiveykset ovat elintärkeitä autotien ja kävelytien erottamisessa toisistaan. Onkin tärkeää etsiä parempia esteettömyyteen tähtääviä ratkaisuja, jotka palvelevat kaikkia.

Julkisissa tiloissa kuten ostoskeskuksissa, terveyskeskuksissa ja kouluissa painavat ovet, kynnykset ja jyrkät rampit vaikeuttavat liikuntarajoitteisten asiointia. Liukuovet ja inva-painikkeella avattavat ovet ovat yleistyneet, mutta niitä ei vaadita lisättävän vanhoihin rakennuksiin.  Liikuntarajoitteisten haasteita julkisissa kulkuvälineissä ovat korkealattiaiset ratikat ja bussit. Kyseisissä ratikoissa ja busseissa on yleensä olemassa pyörätuoliluiska, mutta ruuhkatunteina myöhässä olevien bussien kuljettajat eivät aina viitsi tulla avustamaan luiskan kanssa. Olisikin todella tärkeää puuttua myös ihmisten asenteisiin liikuntarajoitteisia kohtaan. Koskaan ei voi olla niin kiire, ettei ehdi auttaa pyörätuolissa istuvaa ihmistä bussiin.

Esteetöntä kaupunkia suunnitellessa on erittäin tärkeää kuunnella niitä, jotka esteettömiä palveluja tarvitsevat. Päätöksenteon ja kaupunkisuunnittelun on toteuduttavat niin että liikuntarajoitteisten toiveita ja kokemuksia hyödynnetään. Esteettömyyttä on vaadittava kaikissa uusissa rakennushankkeissa ja kaupunkisuunnittelussa. Nykypäivän arkkitehtonisella osaamisella esteetön rakentaminen ei ole mikään ongelma. Voimme päättää yhteisistä tavoitteista, jotka sitouttavat päättäjät, kaupunkisuunnittelijat ja rakentajat työskentelemään mahdollisimman esteettömän Helsingin saavuttamiseksi. Rakennettu ympäristö on luotu ihmisiä varten ja heitä sen tulisi myös palvella. Esteettömyys on ihmisoikeus ja osoittaa myös kaupungin vastuun asukkaistaan.

(Tässä tekstissä puhun pelkästään fyysisestä esteettömyydestä. Kokonaisvaltaisempi esteettömyys käsittää myös taloudellisen, sosiaalisen ja esimerkiksi tiedonsaannin esteettömyyden. Esimerkiksi ruotsinkieliselle väestölle on tärkeää turvata esteettömät palvelut, mikä tarkoittaa riittävästi ruotsinkielellä saavutettavia palveluita.)

2 thoughts on “Tavoitteena esteetön Helsinki

  1. Mielestäni yksi tärkeä asia tasa-arvoisuuden kannalta on juuri se, että fyysisen esteettömyyden huomiointi on osa hyvää suunnittelua alusta asti ja tuottaa yleistä hyötyä. Ikävä kyllä joskus käy niin, että jälkikäteen tai loppuvaiheessa muistetaan “Ainiin se ramppi.. no laitetaan lasten rattaita varten tommonen erityisreitti tuolta takahuoneesta.” Tästä sujuva esimerkki on Kaisa-kirjaston aula, johon pääsevät kaikki samasta ovesta huomiota herättämättä sisään. Kynnystä lähteä kaupungille käyttämään palveluja nostaisi ainakin itsellä huimasti se, että pitää soitella ihmisiä auttamaan ovilla, mennä hämäristä ja erillisistä käytävistä vaivaten ihmisiä. Ps. Go Amanda! 🙂

    1. Hei Kate, olet ihan oikeassa. Usein esteettömyyden huomiotta jättäminen johtuu vain laiskuudesta tai siitä, että ei piitata tarpeeksi ihmisten erityistarpeista. Ja juuri tuo huolestuttaa, että jos kaupungissa/oman kodin ulkopuolella asioiminen on vaivaannuttavaa ja rankkaa esteellisten tilojen takia sitä jää helpommin vain yksin kotiin ja eristäytyy ulkomaailmalta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *