“Kannatatko Keskuspuistoon rakentamista?”

 

Osallistuin lauantaina (18.3) Keskuspuistotapahtumaan Pirkkolassa. Tapahtumassa videokuvattiin, mitä eri ehdokkaat ovat valmiita tekemään keskuspuiston turvaamisen puolesta, jos heidät valitaan kaupunginvaltuustoon. (Kuva: Keskuspuiston puolesta -ryhmä)

Kuntavaalikampanjassa eniten päänvaivaa ja ahdistusta on tuottanut uusi yleiskaava ja sen vaikutukset Keskuspuistoon. Itse ympäristötieteilijänä useat samalla alalla olevat tuttavat ovat tivanneet minulta kuntavaaleihin liittyen vain yhtä asiaa “kannatatko keskuspuistoon rakentamista”? En tietenkään kannata keskuspuistoon rakentamista, en järki- enkä tunnesyistä. Olen kasvanut keskuspuiston laidalla Maunulassa ja viettänyt suuren osan lapsuudestani ja nuoruudestani keskuspuistossa urheillen ja luonnossa retkeillen. Keskuspuisto on minulle tärkeimpiä paikkoja Helsingissä, ehkä jopa tärkein.Yleiskaavan suunnitteluvaiheessa allekirjoitin adressin keskuspuiston suojelun puolesta huomattuani köydenpätkät ja infolappuset Pirkkolan lenkkipolulla.

 

Allekirjoittaessani addressia keskuspuiston puolesta en osannut kuvitella, että joutuisin myöhemmin ottamaan kantaa asiaan politiikon roolissa. On helppoa olla keskuspuiston suojelun puolesta, mutta huomattavasti vaikeampaa on ottaa kantaa yleiskaavaan ja Helsingin kaupunkikehitykseen kokonaisuutena. Keskuspuisto – yleiskaava -aiheen moniuloitteisuus ei ole kuitenkaan tullut esille käydyssä julkisessa keskustelussa ja tiedotusvälineissä. Poliitikot ja puolueet on mustavalkoisesti jaettu keskuspuiston vastustajiin ja sen suojelijoihin. Vihreät ovat saaneet tästä oman osansa. Suurin osa Vihreästä valtuustoryhmästä äänesti uuden yleiskaavan hyväksymisen puolesta, vaikka siihen oli kaavoitettu rakentamista keskuspuistoon. Siitä lähtien Vihreitä on syytetty keskuspuiston turmelemisesta ja sen rakentamisen kannattamisesta.

 

Tosiasiassa vihreät ovat kuitenkin pyrkineet suojelemaan mahdollisimman paljon viheralueita kaavoitukselta uudessa yleiskaavassa, myös keskuspuistoa. Paljon alueita on säästynyt kaavoitukselta. Vaikka Vihreät ovatkin olleet Helsingin toiseksi suurin puolue edellisellä valtuustokaudella se ei tarkoita, että Vihreät pystyvät tekemään politiikkaa yksin ilman kompromissejä. Kaupunginvaltuustossa on muitakin puolueita ja yhteensovitettavia intressejä. Myös yleiskaavassa ollaan jouduttu antamaan periksi joidenkin alueiden kohdalla. Uusi yleiskaava haluttiin saada valmiiksi mahdollisimman nopeasti, sillä pelättiin että kaupungin kaavavarasto hupenee, eikä uusia asuntoja pystytä rakentamaan tarpeeksi nopeasti. Helsingissä on pulaa kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista, mikä nostaa asuntojen hintoja. Suurin osa Vihreiden valtuustoryhmästä näki myös yleiskaavan uudelleen avaamisen keskuspuiston takia liian riskialttiina asiana, jossa voidaan hävitä enemmän viheralueita kuin niitä voitetaan.

 

Keskuspuisto-kysymykseen ei voi uskottavasti ottaa kantaa ottamatta huomioon kaupunkisuunnittelua kokonaisuutena. Loppujen lopuksi on kyse siitä, minkälaista Helsinkiä haluamme kehittää ja rakentaa. Haluammeko, että Helsingissä on tarpeeksi asuntoja kaikille tarvitseville? Haluammeko panostaa julkiseen liikenteeseen? Mitä viheralueita haluamme säästää? Vaikeita kompromissejä on tehtävä, jotkut ovat ehkä välttämättömämpiä kuin toiset. Yleiskaavan tapauksessa voi toki keskustella siitä, kuunneltiinko kansalaisjärjestöjä ja Helsingin asukkaita tarpeeksi, onko Helsingin väestönkasvu skenaario arvioitu liian korkeaksi, kaavoitetaanko liikaa toimistorakennuksille jne. Yleiskaavan hyväksymisen jälkeen on mielestäni turhaa enää jossitella, vaan katseet on käännettävä tulevaan, eli siihen, mikä oikeasti määrää mihin rakennetaan ja mihin ei: asemakaavoihin.

 

Asemakaavoissa voimme suojella lähimetsät ja yhtenäiset luontoalueet. Helsingissä on oltava riittävästi virkistysalueita kasvavalle asukasmäärälle ja yhtenäiset luontoalueet on suojeltava ainutlaatuisen kaupunkiluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Helsingistä on tulossa joukkoliikennettä suosiva kaupunki, jonne rakennetaan raideliikennettä yksityisautoilua suosivien moottoriteiden sijaan. Aikamme suurin turvallisuusuhka ja -ongelma on ilmastonmuutos, johon uudenlainen kaupunkisuunnittelu pyrkii vastaamaan. Kaupunkibulevardit ovat satsaus vähäpäästöiseen raideliikenteeseen ja tiiviiseen kaupunkiasumiseen. Hämeenlinnanväylän bulevardin rakentaminen tulisi kuitenkin jättää viimeiseksi ja bulevardi toteuttaa siten, että Keskuspuistoon ei rakenneta. Tähän voimme vaikuttaa seuraavalla valtuustokaudella asemakaavojen suunnittelussa. Helsinkiin tulee perustaa kansallinen kaupunkipuisto, jossa suojellaan arvokkaat viher- ja kulttuurialueemme.

 

Leo Stranius edusti hienosti Vihreitä tiukassa paneelissa. Straniuksen puheenvuorot perustuivat selkeisiin faktoihin ja hyvään argumentointiin. Tapahtumassa käyty keskustelu oli mielestäni turhan mustavalkoista, ja suuri osa ajasta meni puolueiden väliseen syyttelyyn. Olisin kaivannut kokonaisvaltaisempaa keskustelua Helsingin kehityksen tulevaisuudesta ja Keskuspuistosta siihen liittyen. Itse en ehtinyt pitää puheenvuoroa, mutta Mummi kuitenkin edusti Pirkkolan fossiilina pitämällä tunteikkaan puheenvuoron Keskuspuiston puolesta ja puihin kahliutumisesta 😀

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *