Yksilönvastuu ja oma rooli ilmastonmuutoskeskustelussa

Posted on Posted in Uncategorised

Aivan mahtavaa, että ilmastonmuutos ja keinot sen torjumiseksi puhuttaa ilmastopaneelin uusimman raportin julkaisun jälkimainingeissa. Tätä tarvitaan.

Yksi monista keskusteluista liittyen ilmastonmuutokseen koskee yksilön vastuuta ja vastuunjakoa ylipäänsä. Kenellä vastuu ilmastonmuutoksesta loppujen lopuksi on?

Hyvän näkökulman asiaan tarjosi hesarin juttu vihreästä ystävästäni ja valtuustokollegastani Leo Straniuksesta. Leo​ kertoo jutussa kuinka on oppinut olemaan armollisempi itselleen ilmastoystävällisessä elämäntavassaan. Kaikki ei ole yksilön vastuulla ja painetta pitää oman itsensä sijaan kohdistaa järjestelmään, yrityksiin ja päättäjiin.

Mietin paljon itsekin sitä, kuinka paljon mun pitäisi omilla kulutusvalinnoillani toimia esimerkkinä muille ja pitäisikö mun fiilistellä enemmän ekotekoja omassa arjessa sosiaalisessa mediassa. Ollaan kuitenkin Vihreissä nuorissa järjestön tasolla otettu ekologsien elämäntavan edistämiseen sellainen lähestymistapa, että me poliittisena nuorisojärjestönä puhutaan niistä politiikan keinosta, joilla niitä ihmisten kestäviä valintoja helpotetaan eikä toimita minkäänlaisena oppaana siitä, miten kulutat ja elät oikein.

Olen itsekin ajatellut, että haluan mieluummin puhua niistä poliittisista muutoksista ja kiinnittää ihmisten huomiota niihin mieluummin kuin siihen, mitä mä syön tai miten elän. Tähän on kaksi syytä. Ensimmäinen on juuri se mistä Leokin puhuu, että painetta pitää kohdistaa enemmän poliittisiin päättäjiin ja yhteiskunnan muuttamiseen. Itse en usko, että valtaosa ihmisistä koskaan jaksa omaehtoisesti omaksua todella ekologista elämäntapaa, jos siitä ei tehdä heille helpooa.

Toinen syy on se, että en halua luoda itsestäni tai vihreistä vaikeasti lähestyttävää kuvaa superihmisinä, joiden porukkaan pääsee mukaan vain jos itsekin omaa yhtä kovan ilmastomoraalin. Koska todellisuudessa meitä on niin moneksi ja mukaan mahtuu paljon erilaisia maailmanparantajia. Me ei olla mitään moralisoivaa ympäristöeliittiä, toisin kuin monesti mediassa halutaan harhaanjohtavan vastakkainasettelun avulla väittää. Me ollaan yksinkertaisesti vain ihmisiä, jotka haluaa jollain tavalla muuttaa maailmaa ekologisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisemmaksi ja me tehdään sitä kaikki omien resurssiemme ja jaksamisemme puitteissa. En mäkään aina jaksa elää niin ilmastoystävällisesti kuin haluaisin ja toivoisin. Se on ihan inhimillistä ja ymmärrettävää, vaikka se itseä välillä harmittaa ja hävettääkin.

Lopuksi haluan sanoa, että Leon kaltaisia upeita esimerkkejä ilmastoystävällisestä elämäntavasta tarvitaan ja arvostan todella paljon kaikkia somemaailman ekovaikuttajia, jotka jakavat vinkkejä ja kertovat miten elää ekologisemmin ja osoittavat, että se on täysin mahdollista kenelle tahansa. Oma vakava pyrkimykseni on tulla siinä joka päivä paremmaksi. Oon kuitenkin tunnistanut omaksi roolikseni puhua ympäristöasioista vähän eri näkökulmasta. Muistetaan olla armollisia itsellemme ja kohdistetaan enemmän energiaa järjestelmän muuttamiseen kuin oman itsemme soimaamiseen. Niin me vielä saadaan muutettua tämän maan ja maailman suunta.

Hesarin juttu löytyy täältä

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *