Koronakriisin juuret ovat globaalissa ympäristökriisissä

Posted on Leave a commentPosted in Uncategorised

Teksti julkaistu alunperin Vihreiden blogissa.

Toistaiseksi keskustelu koronakriisistä on keskittynyt enimmäkseen kriisin akuuttien vaikutusten hoitoon ja kestävään jälleenrakennukseen. Poikkeustila, joka vaikuttaa ihmisten arkeen tulee todennäköisesti kestämään vielä pitkään. Nyt kun globaalin pandemian alkushokista on alettu toipumaan on laajempi keskustelu kriisin juurisyistä myös paikallaan.

Miten niin pitkälle kehittynyt ihmiskunta onnistui ajamaan itseensä tilanteeseen, jossa ennestään tuttu virus pysäytti suurimman osan ihmistoiminnasta kaikilla mantereilla? Kyse on siitä, kuinka emme vieläkään pysty kunnolla käsittämään sitä, minkälaisia monipolvisia vaikutuksia aiheuttamillamme ympäristömuutoksilla on loppupeleissä myös itseemme. Maapallon suljetussa systeemissä kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Ihminen on toiminnallaan kaventanut muun luonnon elintilaa luonnonvarojen ylikulutuksella, pirstomalla ja tuhoamalla elinympäristöjä ja harjoittamalla laajamittaista tehomaataloutta. Lisäksi ilmastonmuutos on jatkuvasti kasvava uhka monille lajeille, jotka eivät ehdi sopeutua liian nopeisiin ympäristömuutoksiin. Muun luonnon elintilan kapenemisella on vaikutuksia ihmisten terveyteen ja globaalien epidemioiden syntyyn. Muun muassa luonnon monimuotoisuuden hupeneminen, elinympäristöjen häviäminen, eläinten tehotuotanto, villieläinkauppa sekä ilmastonmuutos ovat YK:n ympäristöohjelma UNEP:in listaamia tekijöitä, jotka lisäävät eläimistä ihmisiin siirtyvien zoonoositautien riskiä.

Nykyisen pandemian aiheuttanut koronavirus sai todennäköisesti alkunsa lepakoissa, joista se siirtyi Kiinan Wuhanin villieläintorilla myytäviin muurahaiskäpyihin ja niistä ihmisiin. Tutkijat ovat jo vuosikymmeniä varoitelleet elämistä ihmisiin leviävien virustautien riskeistä. Tunnetut epidemiat kuten HIV, Sars, Ebola ja Zikavirus ovat kaikki esimerkkejä vaarallisista virusinfektioista, jotka ovat siirtyneet villieläimistä ihmisiin. Eikä kyse ole pelkästään villieläimistä. Eläinten tehotuotanto on toiminut oivallisena kasvualustana useille vaarallisille virustaudeille kuten sikainfluenssalle ja lintuinfluenssalle. 

Vuosi 2020 julistettiin alunperin luonnon supervuodeksi. Tämän vuoden lopulla maailman maiden oli tarkoitus kokoontua Kiinan Kunmingiin neuvottelemaan uusista strategisista tavoitteista luonnon monimuotoisuuskadon pysäyttämiseksi. Koronan vuoksi kokous on siirretty ensi vuoden alkuun. Kuluneelle vuosikymmenelle asetettuja tavoitteita elinympäristöjen suojelusta ei ikinä saavutettu – tavoitteena oli, että 17 % kaikesta maapinta-alasta ja 10 % meripinta-alasta tulisi suojella. Euroopan komissio julkaisi vastikään oman biodiversiteettistrategiansa, jossa esitetään suojelualueiden nostamista jopa 30 % niin maa- kuin merialueilla. Nähtäväksi jää minkälaiseen globaalin kompromissiin Kunmingin kokouksessa päädytään.

Ihmiskunta seisoo tällä hetkellä monella tapaa käännekohdassa, jossa on mahdollista valita kestävän jälleenrakennuksen tie ja ottaa opiksi koronakriisin juurisyistä. Sellainen elämäntapa ja politiikka, joka ei huomio ihmisen yhteyttä muuhun luontoon on tullut tiensä päähän. On korkea aika ymmärtää, kuinka ihminen on osa luonnon kokonaisuutta, jonka tasapaino tällä hetkellä horjuu. Kyseessä ei ole mikään ulkoapäin tullut häiriö, vaan yksi oire globaalista ympäristökriisistä. Koronakriisi alleviivaa akuuttia tarvetta ottaa eliöstöämme ja luonnon monimuotoisuutta uhkaavat tekijät tosissaan.

Oikeudenmukainen verojärjestelmä ei sisällä satojen miljoonien tukia kaikista rikkaimmille!

Posted on Leave a commentPosted in Uncategorised

Veroista puhuminen ei ehkä saa ihan jokaista meistä syttymään, mutta jos käännetään asia niin päin, että miltä kuulostaa 400 miljoonan euron vuosittainen verotuki Suomen kaikista rikkaimmille ihmisille?

Vähän mittakaavaa, 400 miljoonalla eurolla saisi esimerkiksi:
– kolminkertaistettua luonnonsuojelun rahoituksen
– maksuttoman toisen asteen koulutuksen nelinkertaisesti
– melkein kaikille suomalaisille puolikkaan perustulon.

Listaamattomien yritysten osinkoverohelpotukset on meidän verojärjestelmän räikein epäkohta. Niiden kansantaloudellinen merkitys on olematon ja valtiovarainministeriö on useaan otteeseen suositellut tämän verotuen poistamista. Siitä huolimatta rikkaita suosiva politiikka porskuttaa eteenpäin.

Pidetään siis ääntää oikeudenmukaisemman verotuksen ja verovälttelyn poistamisen puolesta.

Otimme kantaa oikeudenmukaisemman verojärjestelmän puolesta, kannari löytyy täältä.

Kannattaa myös lukea Ville Tynkkysen blogi aiheesta täältä.

 

Kuvaaja Salla Merikukka

Helsinki ansaitsee kansallisen kaupunkipuiston!

Posted on Leave a commentPosted in Uncategorised

Julkaistu 14.5.2020 Helsingin vihreiden blogissa.

Helsingin Vihreät kaupunginvaltuutetut kannattavat Kansallisen kaupunkipuiston perustamista Helsinkiin. Kansallisen kaupunkipuiston esiselvitys ja puiston perustamisesta päättäminen on tällä hetkellä Helsingin kaupunkiympäristölautakunnan käsittelyssä. Lautakunnalle esitelty päätösehdotus on, ettei selvitystä jatketa eikä puistoa perusteta. Vaikka esityksessä on muita hyviä ehdotuksia Helsingin viheralueisiin panostamiseksi, se on meille Vihreille pettymys.

Kansallinen kaupunkipuisto on arvokkaiden kulttuuri- ja luonnonmaisemien sekä virkistysalueiden laaja kokonaisuus, jonka säilyttämiseen ja hoitamiseen kaupunki tai kunta on sitoutunut. Suomessa on jo yhdeksän kansallista kaupunkipuistoa. Kansallisten kaupunkipuistojen tavoitteena on säilyttää kaupunkiluontoa ja rakennettua kulttuuriympäristöä laajana, eheänä kokonaisuutena – kaupunkilaisten olohuoneena. Kansallinen kaupunkipuisto turvaisi Helsingin arvokasta ja kaupunkilaisten rakastamaa luontoa ja suojelisi tärkeitä ekologisia käytäviä kaupungin viheralueiden välillä. Puistoon voisi kuulua kaupunkimetsää, saaristoa, merenrantoja sekä kulttuurimaisemia ja merkittäviä rakennusperintökohteita.

Helsingissä on paljon upeita kohteita, jotka täyttävät kansallisen kaupunkipuiston kriteerit. Vihreiden mielestä erityisesti Keskuspuisto tulisi turvata liittämällä se osaksi Helsinkiin perustettavaa kansallista kaupunkipuistoa. Keskuspuisto on ainutlaatuinen, kaupungin keskeisin ja tunnetuin metsäalue ja paras esimerkki vihersormista, joihin Helsingin metsäverkko ja luonnon läheisyys kaupungissamme perustuu.

Kaupunginvaltuusto käsitteli edellisen valtuustokauden lopulla vihreän kaupunginvaltuutettu Jarmo Niemisen aloitetta puiston perustamisesta Helsinkiin ja valtuutetut päättivät tuolloin, että puiston perustamista tulee lähteä selvittämään. Niemisen aloitteen allekirjoitti kaikkiaan 54 Helsingin kaupunginvaltuuston 85 valtuutetusta. Helsingin kansallisesta kaupunkipuistosta on tehty useita aloitteita vuodesta 1998 alkaen. Uusinta aloitetta kannattaa kaupunginvaltuutettujen lisäksi myös 79 yhteisöä, joista 52 on Helsingin kaupunginosayhdistyksiä. Lisäksi tuhannet helsinkiläiset ovat allekirjoittaneet kuntalaisaloitteen puiston saamiseksi Helsinkiin.

Helsinkiin on mahdollista luoda poikkeuksellisen upea kansainvälisesti kuuluisa kansallinen kaupunkipuisto, joka muodostuisi helsinkiläisen saariston ja merenrantojen, Vantaanjoen ja kaupunkipurojen, puistojen ja luonnonmetsien sekä monipuolisten kulttuuriympäristöjen muodostamasta yhtenäisestä verkostosta. Jos suuren puiston perustaminen kerralla on haastavaa, sen voisi aloittaa tärkeimmistä alueista ja liittää puistoon lisää alueita myöhemmin. Me Vihreät aiomme esittää, että kaupunkipuisto tulisi perustaa.

 

Lukukausimaksut on kuolleena syntynyt ajatus

Posted on Leave a commentPosted in Uncategorised

Minulle korkeakoulutus oli melkein itsestäänselvyys. Pystyin asumaan pitkään porukoiden luona, omat vanhemmat oli korkeakoulutettuja ja kannusti opiskeluun, mulla oli kiva osa-aikatyö ja varmuus siitä, että jos joskus tulee tiukka paikka taloudellisesti, niin on ihmisiä ympärillä jotka auttaa.

Kaikki ei kuitenkaan tule tällaisista taustoista. Kaikilla ei ole varmuutta siitä, että joku ottaa vastaan jos putoaa. Kaikki ei lähtökohtaisesti ajattele hakevansa korkeakouluun, koska voi olla monia tekijöitä perhetaustasta taloudellisiin reunaehtoihin, jotka rajoittaa näitä mahdollisuuksia.

Kaikki ei uskalla ottaa sitä riskiä, että hakeutuu maksulliseen korkeakoulutukseen ja maksaa sitten joskus myöhemmin hyväpalkkaisena lainat takaisin. Kaikki ei uskalla edes nyt lähteä opiskelemaan, koska opiskelijan tuet ei riitä elämiseen ja on pakko ottaa lainaa tai käydä osa-aikaisesti töissä.

Lukukausimaksut on täysin kuolleena syntynyt ajatus tähän maailman aikaan ja tässä maassa, jossa kenestä vaan pitäisi pystyä tulemaan mitä vaan. Stipendijärjestelmät sun muut ratkaisut lukukausimaksujen puolustamiseksi on hyväntekeväisyysyhteiskuntaa, jossa köyhempiä ja vähemmän etuoikeutetuista taustoista tulevia ihmisiä autetaan valikoiden. Hyvinvointiyhteiskunnassa koulutus on kaikille maksutonta ja kaikille mahdollista.

Kuva: Salla Merikukka

Lapinlahden ainutlaatuiset luonto- ja kulttuuriarvot on turvattava

Posted on Leave a commentPosted in Uncategorised

Lapinlahden vanha sairaala-alue puistoineen on helsinkiläisille tärkeä ja arvokas keidas kaupungin keskellä. Alueen tulevaisuus on herättänyt vilkasta kansalaiskeskustelua ja päätöksentekijän roolissa olen saanut aiheesta satoja viestejä ja yhteydenottoja.

Meille vihreille on ensiarvoisen tärkeää, että alueen ainutlaatuiset kulttuuri- ja luontoarvot turvataan ja että mielenterveystoiminta alueella saa jatkua. Kaupunkiympäristölautakunta tulee huomenna tiistaina päättämään etenemisestä alueen tulevaisuuden tiimoilta. Vihreät eivät kannata pöydällä olevan NREPin Lapinlahden kevät -ehdotuksen hyväksymistä sellaisenaan, sillä puistoalueen reunalle osoitettu lisärakentaminen uhkaa alueen luontoarvoja. Tämän vuoksi olisi hyvä ottaa asiassa aikalisä ja esimerkiksi pohtia suunnittelualueen laajentamista Länsiväylän alun alueelle, jotta Lapinlahden arvokas puistoalue säilyisi rakentamiselta nykyisessä laajuudessaan.

Hyvän ja pahan taistelu?

Keskustelu Lapinlahdesta ja alueen tulevaisuudesta on ollut paikoitellen todella kärkästä ja sisältänyt paljon väärinkäsityksiä ja disinformaatiota, mikä on osaltaan vaikeuttanut omaa roolia päätöksentekijänä. Asiaa on monissa yhteyksissä haluttu kärjistää mustavalkoisena hyvän ja pahan välisenä taisteluna, jossa hyviksiä edustaa alueen nykyiset omaehtoiset kulttuuri- ja mielenterveystoimijat sekä vapaan kaupunkitilan puolesta kamppailevat kaupunkilaiset ja pahaa taas rahan ja ahneuden perikuvana toimiva kansainvälinen kiinteistösijoitusyhtiö NREP ja Helsingin kaupunki, joka on sallimassa yhtiön toiminnan alueella. Myönnän että kansalaisten omaehtoisen ruohonjuuritoiminnan puolustaminen kansainvälistä sijoitusyhtiötä vastaan on asia, johon lähtisin mielelläni itsekin varauksetta mukaan, ellei asia olisi todellisuudessa tätä yksinkertaistusta monin verroin mutkikkaampi. 

Miten tähän tilanteeseen on päädytty?

Lapinlahden sairaala-alue on ollut kaupungin omistuksessa jo parikymmentä vuotta eikä alueelle ole sinä aikana keksitty pysyvää ratkaisua. Alueella sijaitsee Suomen ensimmäinen vuonna 1841 rakennettu mielisairaala, jonka kuuluisin potilas oli kansalliskirjailija Aleksis Kivi. Kulttuurihistoriallisesti arvokas sairaalarakennus on peruskorjauksen tarpeessa, jonka kustannukseksi on arvioitu noin 20 miljoonaa euroa. Rapistuvien arvorakennusten remontin ja sairaala-alueen kehittämisen vauhdittamiseksi päätettiin järjestää suunnittelukilpailu, jonka ehdot hyväksyttiin yksimielisesti kaikkien puolueiden kesken. Kilpailukriteereihin sisältyi sairaalan peruskorjaus ja alueen kulttuurihistoriallisten arvojen vaaliminen. Puisto säilyisi kaupungin omistuksessa ja rakennukset myytäisiin kilpailuvoittajalle. Rakennusten käytölle asetettiin yleishyödyllisyyttä korostavia rajoituksia ja kilpailukriteereihin tehtiin vielä yleishyödyllisten toimijoiden osallistumista helpottavia muutoksia. Muutoksissa mahdollistettiin myös vuokramallit, joissa kaupunki omistaisi rakennukset, mutta tällaisia ehdotuksia ei kilpailussa tullut.

Kilpailun neljästä ehdotuksesta loppusuoralle selviytyi kaksi ehdotusta, joista toinen oli Y-säätiön ja alueella nykyään toimivien Lapinlahden Lähteen ja Osuuskunta Tilajakomon ehdotus Lapinlahti 360. Y-säätiö päätti kuitenkin viime hetkellä vetäytyä hankkeesta, sillä säätiö oli omien sanojensa mukaan ainut taloudellinen vastuunkantaja eikä uskaltanut ottaa niin suurta riskiä. Näin ollen kilpailun voittajaksi valikoitui NREPin Lapinlahden kevät -ehdotus, jota suunnittelukilpailun arviointiraati piti laadukkaana ja kilpailun kriteerit hyvin täyttävänä ehdotuksena. 

Miten käy mielenterveystyön ja nykyisten toimijoiden?

Läpi prosessin on mielenterveystyön jatkumista Lapinlahdessa pidetty tärkeänä. Vihreiden tavoitteena on, että mielenterveystyö alueella jatkuu ja että alue pysyy edelleen avoimena kaupunkilaisille.

Nykyiset järjestelyt ovat kuitenkin tilapäisiä. Lapinlahden nykyiset väliaikaiset vuokralaiset Suomen Mielenterveysseuran perustama Lapinlahden Lähde Oy ja välivuokraukseen erikoistunut Osuuskunta Lapinlahden Tilajakamo maksavat kaupungille todella edullista vuokraa ja vuokraavat tiloja eteenpäin moninkertaisella hinnalla kattaen summalla yhteisten tilojen vuokrat, siivoukset, ylläpitokulut ja työntekijöiden palkan. Kyseinen järjestely ei kuitenkaan sovellu pysyvän toiminnan pohjaksi sillä alivuokralaisten valinta ei ole läpinäkyvää ja vuokria joudutaan joka tapauksessa korottamaan peruskorjauksen jälkeen. Lapinlahden lähteen toimitusjohtaja Tuula Sundman on sanonut suoraan Helsingin Sanomien haastattelussa, että heillä ei ole varaa maksaa nykyistä korkeampaa vuokraa. Helsingin kaupungin tulee kohdella kaikkia kaupungin vuokralaisia yhdenvertaisesti. Sen vuoksi tarvitaan selkeä ja avoin taloudellinen malli alueen tuleville toimijoille.

Miksi kaupunki ei vain itse maksa sairaalarakennuksen peruskorjausta?

Kallis 20 miljoonan peruskorjaus olisi todella iso investointi kaupungille ja se olisi käytännössä pois muista hankkeista toimialalla. Jos kaupunki ei saa tätä rahaa itselleen takaisin esimerkiksi vuokrissa on raha pois koulujen ja päiväkotien korjaamisesta. Tämän takia on kaupungin kannalta ihan järkevää etsiä ratkaisuja, joissa kaupunki ei kanna taloudellisia riskejä yksin. 

Vanha sairaalarakennus on suojeltu rakennussuojelulailla, joten sen pysyvyys ja suojelu on turvattu kuka ikinä rakennuksen omistaakin. Puisto säilyy joka tapauksessa kaupungin omistuksessa ja alueen kehittämisperiaatteiden mukaan myös sairaala-alueen tulee säilyä kaupunkilaisilla avoimessa käytössä. 

Miksi tilanne on päätöksenteon kannalta hankala?

Kun yksissä tuumin on järjestetty suunnittelukilpailu alueen kehittämiseksi on jokseenkin epäjohdonmukaista päätöksentekoa hylätä voittava ehdotus. Kilpailuehtoja ei oltu ehkä kuitenkaan pystytty asettamaan tarpeeksi tarkkaan niin, että loputulos miellyttäisi valtuustoryhmien enemmistöä ja kansalaisia. On helppoa olla jälkiviisas.

Asiaa ei ole helpottanut paikkaansa pitämättömien väitteiden levittäminen NREPin ehdotuksen lisärakennusalan määrästä, koko puiston tuhoutumisesta ja villeimmissä tarinoissa jopa koko sairaalan tuhoutumisesta. Lapinlahti 360 -ehdotuksen taustalla olevat toimijat pyrkivät myös tuomaan omaa uutta ehdotusta pöytään siinä vaiheessa, kun asia tuli kaupunkiympäristölautakunnan käsittelyyn. Uuden parannellun ehdotuksen nostaminen mukaan virallisen kilpailun ulkopuolelta, missä kyseiset toimijat olivat jo olleet mukana, ei olisi ollut millään tavalla yhdenvertaista tai johdonmukaista. 

Nyt tiistaina päätämme suunnittelukilpailun voittajaehdotuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Me vihreät emme kannata esitystä tällaisenaan, sillä se ei ikävä kyllä riittävän hyvin turvaa alueen kulttuuri- ja luontoarvojen säilymistä.

Kaupunkipuisto Helsinkiin!

Posted on Leave a commentPosted in Uncategorised

Teimme eilen pyörälenkki Vantaanjoen vartta pitkin Haltialaan ja sieltä Pitkäkosken ja Keskuspuiston kautta takaisin Kallioon. Vanhankaupunginlahti, Vantaanjoenlaakso, Tuomarinkylän kartanon alueet, Haltiala ja Keskuspuisto voisivat vastaisuudessa olla osa Helsingin kansallista kaupunkipuistoa.

Seuraavina viikkoina tulemme kaupunkiympäristölautakunnassa keskustelemaan kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta Helsinkiin. Helsingin upeat luonto- ja kulttuurikohteet yhdistävä kaupunkipuisto suojelisi arvokkaat alueet ja yhdistäisi ne kaupunkilaisten yhteiseksi tarinaksi siitä, mitä luonnonläheinen ja historiallinen Helsinki pitää sisällään.

Kansallinen kaupunkipuisto olisi muun päätöksenteon lisäksi yksi keino määrittää tahtoa niistä arvokkaista paikoista, joita halutaan säilyttää ja kehittää tuleville sukupolville samalla, kun Helsinkiä rakennetaan ja uudistetaan.

Viher- ja virkitysalueiden merkitys on nyt korona-aikoina korostunut entisestään. Eilenkin retkitiet olivat täynnä ulkoilevia kaupunkilaisia. Helsingin luonnonläheisyyttä on vaalittava niin ihmisten hyvinvoinnin kuin luonnon monimuotoisuuden suojelun kannalta. Sen vuoksi kaupunkipuiston perustaminen on erittäin kannatettava asia.

Lisääntyneet metsähakkuut ja suojelualueiden vähyys uhkaavat monia ympärivuotisia lintulajejamme

Posted on Leave a commentPosted in Uncategorised
Suomen ympäristökeskuksen, Helsingin yliopiston luonnontieteellisen keskusmuseon ja Metsähallituksen Luontopalvelujen tutkijoiden kanssa yhteistyössä tehty tutkimus osoittaa, kuinka lisääntyneet metsähakkuut ovat etenkin Etelä-Suomessa ajaneet monet yleisistä lintulajeistamme ahtaalle.
 
Tutkimusjakson aikan merkittävästi vähenivät hömö- ja töyhtötiainen, kuukkeli, pyy ja käpytikka. Koska luonnonsuojelualueita on Etelä-Suomessa vähemmän ja ne ovat kooltaan myös pieniä, on ympäröivien metsien hoidolla paljon merkitystä lajien elinvoimaisuuteen.
 
Metsäluonnon yksipuolistuminen ja elinympäristöjen pirstaloituminen on suurin syy Suomen lajien uhanalaisuuteen. Etenkin Etelä-Suomeen tarvitaan lisää suojelualueita. Suomen hallitus on käynnistänyt mittavan Helmi-ympäristöohjelman, jossa kunnostetaan uhanalaisten lajiemme elinympäristöjä – tämä on todella tärkeää. Luonnonsuojelun lisäksi tarvitaan toimia myös metsätalouden muuttaamiseksi ekologisesti kestävälle pohjalle.
 
 
 
 

Kuva: Salla Merikukka

Luonnon monimuotoisuuden vuosi 2020 ja uusi biodiversiteettisopimus

Posted on Leave a commentPosted in Uncategorised
Tämän vuoden piti olla luonnon monimuotoisuuden vuosi. Vuoden aikana maailman maat neuvottelevat YK:n uuden biodiversiteettisopimuksen solmimisesta.
 
Oikeastaan monimuotoisuuskato piti pysäyttää tähän vuoteen mennessä, mutta toisin kävi. Aiheutamme tällä hetkellä kuudetta sukupuuttoaaltoa ja elämme ihmisen mukaan nimettyä geologista epookkia antroposeenia. Koska ihmisen vaikutukset koko maapallon muuhun luontoon ovat niin massiiviset, meidän mukaamme on jo nimetty geologinen epookki, vaikka olemme maapallon historiaan suhteutettuna olleet olemassa vain häviävän hetken.
 
Hyvät uutiset ovat, että tiedostamme jo melko hyvin vaikutustemme laajuuden ja siihen liittyvät riskit. Ilman monimuotoista luontoa uhkaavat elämäämme ylläpitävät ekosysteemit romahtaa, mikä vaarantaa muun muassa ruokaturvan sekä puhtaan veden ja hengitysilman ja altistaa meitä entistä pahemmin tarttuville taudeille ja muille terveysriskeille.
 
Aiemman biodiversiteettisopimuksen tavoitteena oli suojella 17 % maiden maa-alasta, nyt tavoitetta ollaan nostamassa 30 %:iin. Pelkkä suojelu ja muun luonnon eristäminen ihmisen vaikutuksilta ei kuitenkaan riitä, vaan meidän on saatava ihmistoiminta sovitettua luonnon kantokyvyn rajoihin. Tämä tarkoittaa sitä, että tarvitsemme yhteiskunta- ja talousjärjestelmän, joka perustuu näiden rajojen kunnioittamiselle.
 
Meillä on keinoja edistää sellaista yhteiskuntaa, jossa luonnon kantokyvyn rajat otetaan vakavasti. Käytännössä keinot voivat olla esimerkiksi ympäristölle haitallisen toiminnan rajoittamista ja verottamista, turhan kulutuksen vähentämistä, kestävien ratkaisujen tukemista ja uudenlaisen vastuullisemman ajattelun tulemista yritysten voitontavoittelun rinnalle. Tähän mennessä näitä tuttuja keinoja ei vielä olla hyödynnetty tarpeeksi tehokkaasti ja määrätietoisesti, mutta ehkä nyt on viimein sen aika.
 

Kuva Helsingin Vanhankaupunginlahdelta.

Perus- ja ihmisoikeuksia on kunnioitettava myös poikkeusoloissa

Posted on Leave a commentPosted in Uncategorised

Poikkeusoloissa tunteet käy kuumina ja jokaisella on oma tapansa reagoida kriisitilanteeseen. Jotkut ei halua ymmärtää tilanteen vakavuutta ja toiset taas käy ylikierroksilla huolesta ja epävarmuudesta. Koronakriisin alkuajoista lähtien on ollut niitä äänenpainoja, jotka ovat vaatineet kovempia ja nopeampia rajoittavia toimia. Epävarmoina aikoina on ehkä inhimillistä kaivata enemmän ehdottomuutta. Ihmisten perusoikeuksia ei kuitenkaan tule koskaan rajoittaa ilman riittäviä perusteita ja huolellista harkintaa. Nyt jos koskaan tarvitaan luottoa meidän päättäjiin, viranomaisiin ja asiantuntijoihin. Luotan itse vahvasti siihen, että Marinin hallitus ottaa järeämmät keinot käyttöön heti kun se on perusteltua ja mahdollista.⁣


Siihen on syynsä, että Suomessa ei pystytä sulkemaan koko yhteiskuntaa noin vain. Elämme oikeusvaltiossa, eli demokraattisessa järjestelmässä, jonka tavoitteena on turvata ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien toteutuminen. Perusoikeuksista pidetään tarkkaan kiinni myös kriisitilanteessa ja etenkin silloin, jotta kukaan ei käyttäisi valtaa väärin poikkeusoloissa. Tämän takia esimerkiksi ihmisten liikkuvuuden rajoittaminen ei ole mikään pikkuasia. Tämän takia hallitus on antanut ennemmin kehotuksia kuin määräyksiä, koska jos määräyksiä annetaan, ne pitää tehdä lainmukaisesti ja todella tarkkaan punniten ja vasta siinä vaiheessa, kun kaikki muut keinot on otettu käyttöön.⁣


Nyt kun eduskunta on ensimmäistä kertaa ottanut valmiuslain käyttöön, tulee sen tulkinnoista ennakkotapauksia, joita voidaan soveltaa myös jatkossa poikkeustilanteessa. Tämänkin takia on äärimmäisen tärkeää, että ihmisten vapauksia rajoittavat ratkaisut tehdään tarkkaan harkiten, jotta jatkossa ei tehdä ylilyöntejä ja rajoiteta ihmisten oikeuksia liian kevyin perustein.⁣


Me ollaan Suomessa onnekkaita siinä, että meillä on maan johdossa päättäjiä, jotka kuuntelee viranomaisia ja asiantuntijoita ja kunnioittaa ihmisten perusoikeuksia. Näin ei ole kaikkialla maailmassa, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa…⁣

Uusien hiilivoimaloiden rakentaminen ilmastokriisin aikakaudella ei ole vaihtoehto

Posted on Leave a commentPosted in Uncategorised
(In English below)
Uusien hiilivoimaloiden rakentaminen ilmastokriisin aikakaudella ei ole vaihtoehto.
 
Tuomitsemme yhdessä Saksan vihreiden nuorten kanssa uuden hiilivoimalan Datteln 4 avaamisen Saksassa. Suomen valtio-omisteinen yhtiö Fortum omistaa kohta enemmistön Uniperista, joka on vastuussa Datteln 4 voimalan rakentamisesta sekä massiivisista hiili- ja kaasuomistuksista.
 
Suomen hallituksen on oltava johdonmukainen ja varmistettava, että Fortum noudattaa Suomen hiilestä luopumisen aikataulua myös toiminnassaan ulkomailla. Datteln 4 voimalan käynnistäminen on pystäytettävä ja Fortumin tulee laatia suunnitelma hiilestä luopumiseksi vuoteen 2030 mennessä Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti
 
Koko kannari on luettavissa täällä.
****
Together with the German Young Greens (Grüne Jugend) we condemn the plans of opening the new coal power plant Datteln 4 in Germany. The Finnish state owned company Fortum soon owns a majority share of Uniper which is responsible for Datteln 4 and owns enormous coal and gas assets.
 
The Finnish Government must take responsibility for Fortum’s coal investments and the German government must stay true to its coal phase out. Building more coal-fired power plants is not an option in the time of climate crisis.
 
The Finnish government needs to show consistency by ensuring that Fortum respects the Finnish coal phase-out timeline in its operations abroad. The commissioning of Datteln 4 has to be stopped. Fortum should develop a decommissioning plan to retire and close its coal assets by 2030 in accordance with the Paris Agreement
 
The whole statement can be read here.