Naudanlihasta, identiteettipolitiikasta ja ilmastonmuutoksesta

Ensi viikolla (17.9.2019) kaupunkiympäristölautakunnan käsittelyyn tulee alustava suunnitelma keskustatunnelista, eli Helsingin keskustan alle suunnitellusta autotunnelista.
Keskustatunneli on kuolleena syntynyt ajatus. 1,4 miljardia euroa tunneliin, joka lisää autoilun päästöjä ja hyödyttää marginaalista osaa helsinkiläisistä? Samalla rahalla rakentaisi viidet kruunusillat tai pyörittäisi kaikkia Helsingin kouluja ja päiväkoteja vuoden ajan.
Keskustatunneli ei tuo helsinkiläisille merkittävää lisäarvoa. Se ei mahdollista uutta asuntotuotantoa tai muitakaan kaupunkia hyödyttäviä investointeja. Se lähinnä mahdollistaa Helsingin keskustan ali läpiajon yksityisautolla. Tunnelin sisääntuloväylät tuhoaisivat arvokasta kulttuuriympäristöä esimerkiksi Siltavuoren rannassa Kruunuhaassa.
Helsingin kävelykeskustaa voi laajentaa aivan hyvin ilman miljardien tunnelihanketta. Keskustan ruuhkautumista torjutaan parhaiten joukkoliikennettä, pyöräilyä ja kävelyä kehittämällä ja ottamalla käyttöön ruuhkamaksut. Rakentamalla lisää autoteitä lisäämme vain autoilua ja siitä koituvia päästöjä. keskustatunneli on räikeästi ristiriidassa Helsingin hiilineutraaliustavoitteen kanssa.
Nykyisessä maailman tilanteessa jokaisen investoinnin pitäisi tähdätä ilmastonmuutoksen torjumiseen ei sen kiihdyttämiseen.
Last week I had the privilege to participate in the General Assembly of the Federation of Young European Greens, FYEG, where young green politicians and activists from Europe and beyond gather together to do green politics and shape a more sustainable and just future.
Be Brave Green Europe! was the campaign slogan of FYEG in the European Parliamentary Elections. To be a green politician in Helsinki, the capital of Finland, doesn’t really require extra courage. People are already green minded and support us politicians and activists in what we do. In other parts of the world bravery is needed more.
I was reminded by all young green activists, who are founding green parties and NGO’s in countries where there is yet no green movement, politicians who campaign in countries where they know that the support for their green party will not be enough to get seats in the parliament, activists who take part in actions and strikes and sometimes even risk their lives and safety to fight for who they are. Activists and politicians who are pushing forward green politics in hostile and difficult environments with little support.
There was something very special about coming all together from different backgrounds to find a common way to go forward with green politics. We have the same goals and visions for a future that is sustainable, climate resilient, socially just and fair. A future without fear, a world that respects human rights. We empower each other, exchange ideas and give support. We are green activists and politicians, some of us blocking coal mines and some of us sitting in decision making tables and many of us doing both. We all believe that it takes both civil society action and political decision making in order to make a greener future. It doesn’t matter which country we come from, what matters is that we are young and green, and we must be brave and fight for our future.
So thank you FYEG and all of you present at the GA. Congratulations to the new spokespersons and executive committee and thank you for all your work to the outgoing spokespersons and executive committee
Aivan mahtavaa, että ilmastonmuutos ja keinot sen torjumiseksi puhuttaa ilmastopaneelin uusimman raportin julkaisun jälkimainingeissa. Tätä tarvitaan.
Yksi monista keskusteluista liittyen ilmastonmuutokseen koskee yksilön vastuuta ja vastuunjakoa ylipäänsä. Kenellä vastuu ilmastonmuutoksesta loppujen lopuksi on?
Hyvän näkökulman asiaan tarjosi hesarin juttu vihreästä ystävästäni ja valtuustokollegastani Leo Straniuksesta. Leo kertoo jutussa kuinka on oppinut olemaan armollisempi itselleen ilmastoystävällisessä elämäntavassaan. Kaikki ei ole yksilön vastuulla ja painetta pitää oman itsensä sijaan kohdistaa järjestelmään, yrityksiin ja päättäjiin.
Mietin paljon itsekin sitä, kuinka paljon mun pitäisi omilla kulutusvalinnoillani toimia esimerkkinä muille ja pitäisikö mun fiilistellä enemmän ekotekoja omassa arjessa sosiaalisessa mediassa. Ollaan kuitenkin Vihreissä nuorissa järjestön tasolla otettu ekologsien elämäntavan edistämiseen sellainen lähestymistapa, että me poliittisena nuorisojärjestönä puhutaan niistä politiikan keinosta, joilla niitä ihmisten kestäviä valintoja helpotetaan eikä toimita minkäänlaisena oppaana siitä, miten kulutat ja elät oikein.
Olen itsekin ajatellut, että haluan mieluummin puhua niistä poliittisista muutoksista ja kiinnittää ihmisten huomiota niihin mieluummin kuin siihen, mitä mä syön tai miten elän. Tähän on kaksi syytä. Ensimmäinen on juuri se mistä Leokin puhuu, että painetta pitää kohdistaa enemmän poliittisiin päättäjiin ja yhteiskunnan muuttamiseen. Itse en usko, että valtaosa ihmisistä koskaan jaksa omaehtoisesti omaksua todella ekologista elämäntapaa, jos siitä ei tehdä heille helpooa.
Toinen syy on se, että en halua luoda itsestäni tai vihreistä vaikeasti lähestyttävää kuvaa superihmisinä, joiden porukkaan pääsee mukaan vain jos itsekin omaa yhtä kovan ilmastomoraalin. Koska todellisuudessa meitä on niin moneksi ja mukaan mahtuu paljon erilaisia maailmanparantajia. Me ei olla mitään moralisoivaa ympäristöeliittiä, toisin kuin monesti mediassa halutaan harhaanjohtavan vastakkainasettelun avulla väittää. Me ollaan yksinkertaisesti vain ihmisiä, jotka haluaa jollain tavalla muuttaa maailmaa ekologisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisemmaksi ja me tehdään sitä kaikki omien resurssiemme ja jaksamisemme puitteissa. En mäkään aina jaksa elää niin ilmastoystävällisesti kuin haluaisin ja toivoisin. Se on ihan inhimillistä ja ymmärrettävää, vaikka se itseä välillä harmittaa ja hävettääkin.
Lopuksi haluan sanoa, että Leon kaltaisia upeita esimerkkejä ilmastoystävällisestä elämäntavasta tarvitaan ja arvostan todella paljon kaikkia somemaailman ekovaikuttajia, jotka jakavat vinkkejä ja kertovat miten elää ekologisemmin ja osoittavat, että se on täysin mahdollista kenelle tahansa. Oma vakava pyrkimykseni on tulla siinä joka päivä paremmaksi. Oon kuitenkin tunnistanut omaksi roolikseni puhua ympäristöasioista vähän eri näkökulmasta. Muistetaan olla armollisia itsellemme ja kohdistetaan enemmän energiaa järjestelmän muuttamiseen kuin oman itsemme soimaamiseen. Niin me vielä saadaan muutettua tämän maan ja maailman suunta.
Hesarin juttu löytyy täältä
Hallitusneuvottelut on nyt käyty, hallitusohjelma julkaistu ja ministerisalkut jaettu. Huomenna Vihreiden puoluevaltuuskunta ja eduskuntaryhmä kokoontuvat päättämään lopullisesti Vihreiden hallitukseen menosta ja ministeripaikkojen jaosta. On ollut upeaa saada olla osa vihreää neuvotteluryhmää ja sihteeröidä Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoasioita käsittelevää työryhmää. Vihreät nuoret olivat hyvin edustettuina neuvottelupöydissä!
Hallitusohjelma on todella hyvä, mutta ei tietenkään täydellinen. Se on hyvä viiden puolueen neuvottelema kompromissi ja parempi kuin olisin osannut odottaa. Erityisen iloinen olen siitä, että luonnonsuojeluun tehdään 100 miljoonan lisäpanostukset ja että ilmastopolitiikan kunninahimoa nostetaan. Suomi pyrkii olemaan maailman ensimmäinen fosiilivapaa hyvinvointiyhteiskunta ja hiilineutraali 2035. Hallitusohjelma avaa aidon mahdollisuuden tehdä kunnianhimoisempaa ympäristö- ja ilmastopolitiikkaa kuin koskaan aiemmin. Ympäristö- ja ilmastoministerin salkku on lisäksi Vihreillä.
Ihmisoikeuksien kannalta ohjelma on myös todella hyvä. Raiskauslainsäädäntö uudistetaan suostumusperustaiseksi, translaki uudistetaan itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi, turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa parannetaan ja lähisuhdeväkivaltaa torjutaan.
Hallitusohjelmassa panostetaan myös koulutukseen. Lukioista ja ammatillisista oppilaitoksista tulee aidosti maksuttomia, ammatilliseen koulutukseen palkataan 1000 uutta opettajaa, varhaiskasvatukseen tehdyt heikennykset perutaan. Lisäresursseja suunnataan kaikille koulutusasteille.
Ministerisalkkujen jaossa Vihreät saivat ulkoministerin, ympäristö- ja ilmastoministerin sekä sisäministerin salkut. Näillä ministereillä meidän on mahdollista torjua ilmastonmuutosta ja tehdä ihmisoikeuksia kunnioittavaa sisä- ja ulkopolitiikkaa.
Koko hallitusohjelma on luettavissa täältä.
Last weekend young Greens from Finland and other European countries gathered together at our Europe of the Youth -event in Hämeenlinna. Greens are on the rise in many countries in the EU. Now it’s the time to deliver on social justice and environmental responsibility, to protect human rights and promote feminism on an European level. Elections are coming in a few weeks!
All the inspiring and empowering speeches from our keynote speakers and encounters with young greens from around Europe reminded once again about why this green movement is so unique and powerful. We are not in politics because we necessarily want to become politicians. We are activists that want to make a change and strive towards a common goal of climate and social justice, feminism and respect of human rights.
Politics is not only about superstar politicians gaining a lot of votes in elections. No world changing movement can rely on only a few famous people. A powerful movement needs a lot of people working towards a common goal. This weekend reminded us again about how many we are and how we can become even more. We are inviting everyone to join the movement for a brave and green Europe!
Huhhuh 2281 ääntä eduskuntavaaleissa! Kiitos kaikille äänestäneille ja upealle kampanjatiimille! Tästä on hyvä jatkaa työtä luonnonsuojelun, ilmaston ja yhdenvertaisuuden eteen ?
Vihreät nuoret saivat upean vaalivoiton ja 3 nuorta kansanedustajaa! Onnittelut upeille vastavalituille kansanedustajille Iiris Suomelalle, Bella Forsgrenille ja Sofia Virralle!
Vihreillä on nyt 20 paikkaa eduskunnassa, se on enemmän kuin koskaan aikaisemmin!
Ilmastonmuutos on pysäytettävä 1,5 asteeseen. Suomesta pitää tehdä hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Fossiilisten polttoaineiden käyttämiselle on asetettava eräpäivät. Kivihiilen, polttoturpeen ja polttoöljyn käyttö on lopetettava 2020-luvulla ja maakaasun ja liikenneöljyn 2030-luvulla. Metsien hiilinieluja on kasvatettava, ilmastolle haitalliset tuet on ajettava alas, liikenne on siirrettävä raiteille ja sähköiseksi sekä vietävä läpi vihreä verouudistus.
Vahva ja itsenäinen ympäristöhallinto on luonnon paras suoja. Riippumattomien ympäristö- ja kalatalousviranomaisten mahdollisuuksia valvoa yleisen edun toteutumista on vahvistettava. Siirretään uhanalaisia eläimiä koskeva politiikka maa- ja metsätalousministeriön hallinnasta ympäristöministeriön hallintaan. Turvataan ympäristötutkimuksen rahoitus sekä lisätään resursseja ympäristörikosten selvittämiseen ja valvontaan.
Tänä keväänä on kulunut 40 vuotta siitä, kun luonnonsuojelijat kahlitsivat itsensä kaivinkoneisiin pelastaakseen Koijärven lintukosteikon. Ympäristöliikkeestä syntyi myöhemmin Vihreä puolue.
Tuntuu aika hienolta olla osa tätä ympäristöliikkeen jatkumoa, joka on kasvanut vaihtoehtoliikkeestä valtavirraksi. Enää luonnonsuojelun ei tarvitse taistella olemassaolostaan samalla tavalla kuin 40 vuotta sitten ja isot ympäristöongelmat kuten ilmastonmuutos ovat päässeet yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön. Vielä on töitä tehtävänä, jotta ympäristövaikutukset aidosti huomioidaan kaikessa päätöksenteossa, mutta me ollaan menossa oikeaan suuntaan.
Pidin Koijärvi-tilaisuudessa Vihreiden nuorten tervehdyksen. Vaikka me nuoret välillä syyllistämme vanhempia sukupolvia toimeettomuudesta ilmastonmuutoksen edessä, on vanhemmissa sukupolvissa myös ollut paljon niitä, jotka ovat taistelleet luonnon puolesta paljon vaikeammissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa. Näitä ihmisiä meillä on kiittäminen ympäristöliikkeen olemassaolosta ja elinvoimaisuudesta tänäkin päivänä.