AMANDA PASANEN

Poikkeusoloissa tunteet käy kuumina ja jokaisella on oma tapansa reagoida kriisitilanteeseen. Jotkut ei halua ymmärtää tilanteen vakavuutta ja toiset taas käy ylikierroksilla huolesta ja epävarmuudesta. Koronakriisin alkuajoista lähtien on ollut niitä äänenpainoja, jotka ovat vaatineet kovempia ja nopeampia rajoittavia toimia. Epävarmoina aikoina on ehkä inhimillistä kaivata enemmän ehdottomuutta. Ihmisten perusoikeuksia ei kuitenkaan tule koskaan rajoittaa ilman riittäviä perusteita ja huolellista harkintaa. Nyt jos koskaan tarvitaan luottoa meidän päättäjiin, viranomaisiin ja asiantuntijoihin. Luotan itse vahvasti siihen, että Marinin hallitus ottaa järeämmät keinot käyttöön heti kun se on perusteltua ja mahdollista.⁣
⁣
⁣
Siihen on syynsä, että Suomessa ei pystytä sulkemaan koko yhteiskuntaa noin vain. Elämme oikeusvaltiossa, eli demokraattisessa järjestelmässä, jonka tavoitteena on turvata ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien toteutuminen. Perusoikeuksista pidetään tarkkaan kiinni myös kriisitilanteessa ja etenkin silloin, jotta kukaan ei käyttäisi valtaa väärin poikkeusoloissa. Tämän takia esimerkiksi ihmisten liikkuvuuden rajoittaminen ei ole mikään pikkuasia. Tämän takia hallitus on antanut ennemmin kehotuksia kuin määräyksiä, koska jos määräyksiä annetaan, ne pitää tehdä lainmukaisesti ja todella tarkkaan punniten ja vasta siinä vaiheessa, kun kaikki muut keinot on otettu käyttöön.⁣
⁣
⁣
Nyt kun eduskunta on ensimmäistä kertaa ottanut valmiuslain käyttöön, tulee sen tulkinnoista ennakkotapauksia, joita voidaan soveltaa myös jatkossa poikkeustilanteessa. Tämänkin takia on äärimmäisen tärkeää, että ihmisten vapauksia rajoittavat ratkaisut tehdään tarkkaan harkiten, jotta jatkossa ei tehdä ylilyöntejä ja rajoiteta ihmisten oikeuksia liian kevyin perustein.⁣
⁣
⁣
Me ollaan Suomessa onnekkaita siinä, että meillä on maan johdossa päättäjiä, jotka kuuntelee viranomaisia ja asiantuntijoita ja kunnioittaa ihmisten perusoikeuksia. Näin ei ole kaikkialla maailmassa, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa…⁣
⁣

EU:n ilmastolakiesitys on askel oikeaan suuntaan ja todella tärkeä. Oikeudellisesti sitova laki velvoittaisi kaikkia jäsenmaita ilmastotoimiin.

Laki ei kuitenkaan tällaisenaan ole riittävän kunnianhimoinen.

Vuoteen 2030 mennessä EU:n tulisi leikata päästöjä 65 %, luopua hiilivoimasta ja alkaa suunnata 50 % budjettivaroistaan ilmastoinvestointeihin, jotta hiilineutraalisuuden saavuttaminen tarpeeksi ajoissa olisi mahdollista. Tuet fossiilisille polttoaineille ja muulle ilmastohaitalliselle toiminnalle tulisi myös ajaa alas pikimmiten.

“Mänskliga rättigheter är inte en opinionsfråga och demokrati innebär inte majoritetens diktatur. Demokrati bygger på gemensamma spelregler om att statens lagar och rättssystem bör vara fria från diskriminering och om att alla människor har lika värde och rättigheter. Våld och hatprat hör inte till en fungerande demokrati. Politiska rörelser som inte respekterar mänskliga rättigheter och främjer hatprat behöver man inte ta med i det demokratiska beslutsfattandet. Dessa politiska rörelser är ett hot mot demokratin.”

Hela kolumnen kan läsas här.

Ensi viikolla (17.9.2019) kaupunkiympäristölautakunnan käsittelyyn tulee alustava suunnitelma keskustatunnelista, eli Helsingin keskustan alle suunnitellusta autotunnelista.

Keskustatunneli on kuolleena syntynyt ajatus. 1,4 miljardia euroa tunneliin, joka lisää autoilun päästöjä ja hyödyttää marginaalista osaa helsinkiläisistä? Samalla rahalla rakentaisi viidet kruunusillat tai pyörittäisi kaikkia Helsingin kouluja ja päiväkoteja vuoden ajan.

Keskustatunneli ei tuo helsinkiläisille merkittävää lisäarvoa. Se ei mahdollista uutta asuntotuotantoa tai muitakaan kaupunkia hyödyttäviä investointeja. Se lähinnä mahdollistaa Helsingin keskustan ali läpiajon yksityisautolla. Tunnelin sisääntuloväylät tuhoaisivat arvokasta kulttuuriympäristöä esimerkiksi Siltavuoren rannassa Kruunuhaassa.

Last week I had the privilege to participate in the General Assembly of the Federation of Young European Greens, FYEG, where young green politicians and activists from Europe and beyond gather together to do green politics and shape a more sustainable and just future.

Be Brave Green Europe! was the campaign slogan of FYEG in the European Parliamentary Elections. To be a green politician in Helsinki, the capital of Finland, doesn’t really require extra courage. People are already green minded and support us politicians and activists in what we do. In other parts of the world bravery is needed more.

I was reminded by all young green activists, who are founding green parties and NGO’s in countries where there is yet no green movement, politicians who campaign in countries where they know that the support for their green party will not be enough to get seats in the parliament, activists who take part in actions and strikes and sometimes even risk their lives and safety to fight for who they are. Activists and politicians who are pushing forward green politics in hostile and difficult environments with little support.

There was something very special about coming all together from different backgrounds to find a common way to go forward with green politics. We have the same goals and visions for a future that is sustainable, climate resilient, socially just and fair. A future without fear, a world that respects human rights. We empower each other, exchange ideas and give support. We are green activists and politicians, some of us blocking coal mines and some of us sitting in decision making tables and many of us doing both. We all believe that it takes both civil society action and political decision making in order to make a greener future. It doesn’t matter which country we come from, what matters is that we are young and green, and we must be brave and fight for our future.

So thank you FYEG and all of you present at the GA. Congratulations to the new spokespersons and executive committee and thank you for all your work to the outgoing spokespersons and executive committee

Aivan mahtavaa, että ilmastonmuutos ja keinot sen torjumiseksi puhuttaa ilmastopaneelin uusimman raportin julkaisun jälkimainingeissa. Tätä tarvitaan.

Yksi monista keskusteluista liittyen ilmastonmuutokseen koskee yksilön vastuuta ja vastuunjakoa ylipäänsä. Kenellä vastuu ilmastonmuutoksesta loppujen lopuksi on?

Hyvän näkökulman asiaan tarjosi hesarin juttu vihreästä ystävästäni ja valtuustokollegastani Leo Straniuksesta. Leo​ kertoo jutussa kuinka on oppinut olemaan armollisempi itselleen ilmastoystävällisessä elämäntavassaan. Kaikki ei ole yksilön vastuulla ja painetta pitää oman itsensä sijaan kohdistaa järjestelmään, yrityksiin ja päättäjiin.

Mietin paljon itsekin sitä, kuinka paljon mun pitäisi omilla kulutusvalinnoillani toimia esimerkkinä muille ja pitäisikö mun fiilistellä enemmän ekotekoja omassa arjessa sosiaalisessa mediassa. Ollaan kuitenkin Vihreissä nuorissa järjestön tasolla otettu ekologsien elämäntavan edistämiseen sellainen lähestymistapa, että me poliittisena nuorisojärjestönä puhutaan niistä politiikan keinosta, joilla niitä ihmisten kestäviä valintoja helpotetaan eikä toimita minkäänlaisena oppaana siitä, miten kulutat ja elät oikein.

Olen itsekin ajatellut, että haluan mieluummin puhua niistä poliittisista muutoksista ja kiinnittää ihmisten huomiota niihin mieluummin kuin siihen, mitä mä syön tai miten elän. Tähän on kaksi syytä. Ensimmäinen on juuri se mistä Leokin puhuu, että painetta pitää kohdistaa enemmän poliittisiin päättäjiin ja yhteiskunnan muuttamiseen. Itse en usko, että valtaosa ihmisistä koskaan jaksa omaehtoisesti omaksua todella ekologista elämäntapaa, jos siitä ei tehdä heille helpooa.

Toinen syy on se, että en halua luoda itsestäni tai vihreistä vaikeasti lähestyttävää kuvaa superihmisinä, joiden porukkaan pääsee mukaan vain jos itsekin omaa yhtä kovan ilmastomoraalin. Koska todellisuudessa meitä on niin moneksi ja mukaan mahtuu paljon erilaisia maailmanparantajia. Me ei olla mitään moralisoivaa ympäristöeliittiä, toisin kuin monesti mediassa halutaan harhaanjohtavan vastakkainasettelun avulla väittää. Me ollaan yksinkertaisesti vain ihmisiä, jotka haluaa jollain tavalla muuttaa maailmaa ekologisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisemmaksi ja me tehdään sitä kaikki omien resurssiemme ja jaksamisemme puitteissa. En mäkään aina jaksa elää niin ilmastoystävällisesti kuin haluaisin ja toivoisin. Se on ihan inhimillistä ja ymmärrettävää, vaikka se itseä välillä harmittaa ja hävettääkin.

Lopuksi haluan sanoa, että Leon kaltaisia upeita esimerkkejä ilmastoystävällisestä elämäntavasta tarvitaan ja arvostan todella paljon kaikkia somemaailman ekovaikuttajia, jotka jakavat vinkkejä ja kertovat miten elää ekologisemmin ja osoittavat, että se on täysin mahdollista kenelle tahansa. Oma vakava pyrkimykseni on tulla siinä joka päivä paremmaksi. Oon kuitenkin tunnistanut omaksi roolikseni puhua ympäristöasioista vähän eri näkökulmasta. Muistetaan olla armollisia itsellemme ja kohdistetaan enemmän energiaa järjestelmän muuttamiseen kuin oman itsemme soimaamiseen. Niin me vielä saadaan muutettua tämän maan ja maailman suunta.

Hesarin juttu löytyy täältä

Hallitusneuvottelut on nyt käyty, hallitusohjelma julkaistu ja ministerisalkut jaettu. Huomenna Vihreiden puoluevaltuuskunta ja eduskuntaryhmä kokoontuvat päättämään lopullisesti Vihreiden hallitukseen menosta ja ministeripaikkojen jaosta. On ollut upeaa saada olla osa vihreää neuvotteluryhmää ja sihteeröidä Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoasioita käsittelevää työryhmää. Vihreät nuoret olivat hyvin edustettuina neuvottelupöydissä!

Hallitusohjelma on todella hyvä, mutta ei tietenkään täydellinen. Se on hyvä viiden puolueen neuvottelema kompromissi ja parempi kuin olisin osannut odottaa. Erityisen iloinen olen siitä, että luonnonsuojeluun tehdään 100 miljoonan lisäpanostukset ja että ilmastopolitiikan kunninahimoa nostetaan. Suomi pyrkii olemaan maailman ensimmäinen fosiilivapaa hyvinvointiyhteiskunta ja hiilineutraali 2035. Hallitusohjelma avaa aidon mahdollisuuden tehdä kunnianhimoisempaa ympäristö- ja ilmastopolitiikkaa kuin koskaan aiemmin. Ympäristö- ja ilmastoministerin salkku on lisäksi Vihreillä.

Ihmisoikeuksien kannalta ohjelma on myös todella hyvä. Raiskauslainsäädäntö uudistetaan suostumusperustaiseksi, translaki uudistetaan itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi, turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa parannetaan ja lähisuhdeväkivaltaa torjutaan.

Hallitusohjelmassa panostetaan myös koulutukseen. Lukioista ja ammatillisista oppilaitoksista tulee aidosti maksuttomia, ammatilliseen koulutukseen palkataan 1000 uutta opettajaa, varhaiskasvatukseen tehdyt heikennykset perutaan. Lisäresursseja suunnataan kaikille koulutusasteille.

Ministerisalkkujen jaossa Vihreät saivat ulkoministerin, ympäristö- ja ilmastoministerin sekä sisäministerin salkut. Näillä ministereillä meidän on mahdollista torjua ilmastonmuutosta ja tehdä ihmisoikeuksia kunnioittavaa sisä- ja ulkopolitiikkaa.

Koko hallitusohjelma on luettavissa täältä.