Eläinten oikeudet on turvattava päätöksenteossa!

Posted on Leave a commentPosted in Uncategorised

Osallistuin tällä viikolla Animalian vaalipaneeliin, jossa oli hyvää keskustelua puutteellisesta eläinlakiesityksestä (joka onneksi kaatui hallituksen mukana) ja eläinten aseman tunnustamisesta yhteiskunnassamme. Juridisesti eläimet tunnistetaan edelleen vain ihmisten omaisuutena, ei tuntevina yksilöinä, joilla on omat perusoikeudet.

Me ihmiset ollaan siitä erityislaatuinen laji, että me tiedostetaan muille eläimille aiheuttamamme kärsimys. Tästä syystä näen, että meillä on myös muista eläimistä poikkeava vastuu vähentää aiheuttamaamme kärsimystä. Meillä on mahdollisuus valita. Sen vuoksi meidän tulee pyrkiä eroon eläinten tehotuotannosta ja muusta eläinten hyväksikäytöstä niin pitkälle kuin se on mahdollista. Eläinsuojelulaki tulee uudistaa ensi hallituskaudella niin, että siinä kielletään eläinten pitäminen häkeissä, kielletään porsitushäkit ja parsinavetat sekä turkistarhaus.

 

Vaalivideo / Valvideo

Posted on Leave a commentPosted in Uncategorised

 

Olen ehdolla eduskuntaan, koska haluan torjua ilmastonmuutosta ja pysäyttää kuudennen sukupuuttoaallon.

Nyt tarvitaan tekoja ilmaston ja luonnon puolesta. Tarvitsemme kokonaisvaltaisen systeemimuutoksen kestävämpään yhteiskuntaan, jossa ympäristövaikutukset otetaan huomioon kaikessa päätöksenteossa ja jossa hyvinvointimme ei rakennu ekologiselle velalle.

Näytä luontosi ja käytä ääntäsi kevään vaaleissa luonnon ja ilmaston puolesta! Ennakkoäänestys 3.-9.4. ja vaalipäivä 14.4.!

____

Jag ställer upp i riksdagsvalet för att jag vill bromsa upp klimatförändringen och stoppa det sjätte massutdöendet av arter.

Nu behövs det klimatgärningar. Vi behöver en omfattande systemförändring till ett hållbarare samhälle, där klimatpåverkningar tas i beaktande i allt beslutsfattande och där vår välfärd inte byggs på ekologisk skuld på kommande generationers bekostnad.

Visa din natur och rösta i vårens val! Förhandsröstningen är 3.-9.4. och valdagen 14.4.!

Suomalaiset haluavat ilmastonmuutoksen torjunnan kärkiteemaksi

Posted on Leave a commentPosted in Uncategorised

Suomalaisten mielestä ilmastonmuutoksen hillinnän ja vähäpäästöisen yhteiskunnan kehittämisen tulisi olla yksi seuraavan hallituksen kärkiteemoista. Suomalaisten ymmärrys Suomen ilmastovastuusta vauraana ja kehittyneenä maana on myös lisääntynyt. Meillä on ollut mahdollisuus vuosikymmenten ajan rakentaa hyvinvointia ja kehittää yhteiskuntaamme fossiilitalouden voimin samaan aikaan, kun muualla maailmassa samoihin asioihin ei ole ollut mahdollisuutta. Meillä on historiallinen vastuu kannettavana omien päästöjemme alasajossa.

Rohkeiden ilmastotoimien suurimpana esteenä pidetään tänään julkaistun ilmastobarometrin vastausten mukaan sitä, että poliitikot eivät uskalla tehdä ratkaisuja, jotka vaarantaisivat heidän uudelleenvalintansa seuraavissa vaaleissa. Nyt tarvitaan poliitikoilta ilmastojohtajuutta ja rohkeita päätöksiä. Jos haluat edesauttaa niitä, niin kerro rohkeasti mihin muutoksiin olet itse valmis. Vain yhdessä me voidaan rakentaa ilmastokestävämpi maailma ja tulevaisuus.

Suomen lajien uhanalaistuminen on pysäytettävä!

Posted on Leave a commentPosted in Uncategorised

Ympäristöministeriö julkisti eilen Suomen lajien uhanalaisuus 2019 -tutkimuksen, jonka hälyttävät tulokset kertovat luonnonsuojelun suuresta tarpeesta. 11,9 prosenttia maamme arvioiduista lajeista eli noin 2667 lajia ovat uhanalaisia ja 9 prosenttia silmällä pidettäviä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 420 uutta lajia on lisätty uhanalaisten listaan. Vaadimme, että seuraava hallitus pysäyttää hälyttävän uhanalaistumiskehityksen ja lisää luonnonsuojelun määrärahoja, jotta suojelutoimia pystytään lisäämään.

 

Suomen selkärankaisista eläimistä kolmannes on uhanalaisia. Suurin osa äärimmäisen uhanalaisista lajeista on lintuja, kuten viherpeippo, peltosirkku, varpunen ja selkälokki. Äärimmäisen uhanalaisia nisäkkäitä ovat saimaannorppa, susi, naali ja ahma. Kaloista järvilohi, ankerias ja nieriä ovat myös vaarassa kadota. Myös sammalien, jäkälien, putkilokasvien, perhosien ja pistiäisten tilanne on huonontunut edellisestä 10 vuoden takaisesta arvioinnista. Hyönteislajeista uhanalaisia on noin 10 prosenttia.

 

Lajien monimuotoisuuteen vaikuttavat vahvasti ne ympäristöt, joissa lajit elävät. Viime joulukuussa julkaistun Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvion mukaan noin puolet luontotyypeistämme on uhanalaisia. Tämä heijastuu suoraan niiden lajien elinmahdollisuuksiin, joille nämä ympäristöt ovat välttämättömiä. Siksi uhanalaisia lajeja voidaan useimmiten suojella juuri suojelemalla niiden elinympäristöjä. Metsäluonnon muutokset ovat 733 lajilla ensisijainen uhanalaisuuden syy ja avointen elinympäristöjen sulkeutuminen 639 lajilla. Suojelualueiden määrää on lisättävä!

 

Metsäluontotyypeistä 76 prosenttia on uhanalaisia. Nyt on korkea aika uudistaa Suomen metsätalous luonnon kannalta kestävälle pohjalle. Hakkuumääriä on vähennettävä ja METSO-ohjelman rahoitusta nostettava. Biotaloushuumasta on siirryttävä ekologisesti kestävään metsien käyttöön ja avohakkuut kiellettävä valtion mailla ja turvemailla.

 

Monimuotoinen luonto on elämämme edellytys. Hyvinvointimme ja taloutemme perustuu luonnon ekosysteemipalveluille, jotka tuottavat meille ravintoa, puhdasta vettä ja hengitysilmaa. Monimuotoiset ekosysteemit turvaavat nämä palvelut ja pystyvät myös paremmin sopeutumaan muutoksiin, joita ihmistoiminta ja esimerkiksi ilmastonmuutos aiheuttaa. Luonnon suojeleminen on paitsi itseisarvoisen tärkeää, myös meidän oman hyvinvointimme turvaamista. Nyt on korkea aika kääntää huolestuttava kehitys paremmaksi. Pysäytetään Suomen lajien uhanalaistuminen ja panostetaan luonnonsuojeluun!

 

 

Ollaan rohkeasti feministejä!

Posted on Leave a commentPosted in Uncategorised

Hyvää naistenpäivää!

Tänään, ja joka ikinen päivä, on hyvä päivä pysähtyä hetkeksi miettimään omia etuoikeuksiaan. Niiden miettiminen on harvoin kovin helppoa. On vaikeaa myöntää itselleen, että on paljon asioita, joita ei vain kunnolla pysty ymmärtämään, koska on itse niin etuoikeutetussa asemassa. Itsereflektio on vaikea laji.

Mä olen todella etuoikeutettu: valkoinen, akateemisesta perheestä ja vauraasta maasta kotoisin oleva heteronainen, jolla on mahdollisuudet tehdä vaikka mitä. Mä en voi koskaan kunnolla tietää, miltä meidän yhteiskunnassa tuntuu olla rodullistettu, vammautunut tai seksuaalivähemmistöön kuuluva. Voin vain myöntää oman ymmärtämättömyyteni ja tehdä parhaani sen eteen, että myös vähemmän etuoikeutetut ihmiset pääsevät ääneen ja maailmasta tulee pala palalta yhdenvertaisempi paikka kaikille.

Mä olen myös nuori nainen ja välillä epävarma todella monista asioista. Kuntavaaleissa en uskaltanut laittaa huulipunaa vaalikuvaan, koska ajattelin, että se on jotenkin liikaa itsensä korostamista. Mä en myöskään aina ole uskaltanut puhua omista mielipiteistäni. Olen pelännyt, että ne ammutaan heti alas, koska en tiedä asioista tarpeeksi tai en ole tarpeeksi uskottava ihminen niistä puhumaan.

Olen kuitenkin päässyt näistä ajoista paljon eteenpäin ja uskallan nykyään olla rohkeasti sitä mitä olen. Edelleen tulee kuitenkin niitä hetkiä, kun koen olevani vääränlainen ihminen väärässä paikassa, sanomassa vääriä asioita. Onneksi on ystäviä, kanssafeministejä, jotka tukee näissä hetkissä ja auttaa uskomaan omiin kykyihin ja oikeuksiin.

Meidän pitäisi kaikkien olla feministejä ja jaksaa väsymättömästi tukea toisiamme ja etenkin niitä, jotka on vähemmän etuoikeutettuja ja enemmän marginaalissa. Etuoikeutettujen pitää aina antaa vähemmän etuoikeutetuille tilaa tulla kuulluiksi. On meidän vastuu kuunnella, ei kertoa, miten asiat ovat.

Ollaan rohkeasti feministejä.

 

Miksi talousjärjestelmäkritiikistä ei saa puhua?

Posted on Leave a commentPosted in Uncategorised

Viikonlopun nuorten ilmastokokouksessa päästiin tavanomaisten ilmastotoimien lisäksi keskustelemaan nykyjärjestelmän ongelmista. Kuinka ongelmallista on, että meidän hyvinvointiyhteiskunta on riippuvainen talouskasvusta, joka toistaiseksi pohjautuu luonnonvarojen kulutuksen kasvattamiseen? Miksi kukaan ei uskalla puhua tästä aika isosta kysymyksestä, kun meistä niin moni on samaan aikaan tietoinen meidän kestämättömän järjestelmän ongelmista?

Minäpä voin kertoa, miksi tästä on vaikea puhua.

Eilen illalla luin twitteristä viestejä, missä mua ja Vihreän Langan päätoimittajaa Riikka Suomista haukutaan niin idiooteiksi kuin lapsellisiksi ja missä vääristellään ja tahallaan ymmärretään väärin sitä, mitä olen yrittänyt sanoa. Riikan twiitin seurauksena, jossa siteerataan mun kommenttia liittyen systeemikritiikkiin, sadat miesoletetut taloustietäjät ovat hyökänneet vastaiskuun, kertomaan miten asiat oikeasti ovat. Joitakin asiallisia keskustelunavauksia lukuunottamatta, koko keskustelu tuntuu enemmän vaientamiselta kuin molemminpuoliselta dialogilta. Talousjärjestelmää ei selkeästi saa kritisoida, eikä sitä saa ainakaan tehdä nainen.

Muutama asiaa degrowthista ja systeemikritiikistä, vielä 1000 kerran.

1. Ennenkuin lähdet lyttäämään degrowth-ajattelua, ota edes selvää, mistä koko liikkeessä ja ideologiassa on kyse. Suurin osa miestietäjistä ei selvästikään ole tutustunut alan kirjallisuuteen ja kokee silti oikeudekseen levittää valheellista tietoa.

2. Kukaan ei ole ehdottamassa talouskasvusta luopumista nykyisen järjestelmän sisällä. Kritiikki ei kohdistu talouskasvuun itseensä, vaan kasvuriippuvuuteen ja itse järjestelmään. Olisiko meidän mahdollista luoda sellainen järjestelmä, joka tuottaisi hyvinvointia ilman, että siihen tarvitaan luonnonvaroista riippuvaista talouskasvua?

3. Nykyisessä tilanteessa talouskasvua tarvitaan monilla puolin maailmaa, mutta on kuitenkin tieteellisesti todettu, että ihmisen subjektiivinen hyvinvointi ei lisäänny tietyn tulotason ja elämän perusasioiden turvaamisen jälkeen. Vaurauden lisääntyminen ei tee meitä rikkaissa länsimaissa onnellisiksi, mutta nykyisessä järjestelmässä tarvitsemme kasvua hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden ylläpitämiseksi.

4. Talousjärjestelmän muuttaminen on hankalaa ja hidasta. Voi olla, että ilmastokestävä yhteiskunta saavutetaan jotakin muuta kautta nykyisen järjestelmän sisällä. Ikävä kyllä siitä vain ei ole minkäänlaista näyttöä toistaiseksi. Tämän takia on myös tärkeää puhua järjestelmätason muutoksista ja eikä ottaa nykyistä talousjärjestelmää annettuna. Talousjärjestelmää pitää ja saa politisoida. .

5. Talousjärjestelmä on ihmisen itse luoma väline hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Se ei ole itseisarvo ja se on asia mitä me voimme muuttaa. Hyvinvoivat ihmiset ja hyvinvoiva luonto taas ovat itsesarvoisen tärkeitä asioita ja me emme pysty muuttamaan tämän planeetan ekologisia reunaehtoja.

Ja vielä viimeiseksi: uskaltakaa naisetkin puhua taloudesta, vaikka sedät tulee hiljentämään. Toivon mukaan vielä joskus eletään sellaisessa maailmassa, jossa ihmiset osaa paremmin käydä dialogia keskenään ja jossa naisia ei pyritä vaientamaan heti kun me puhutaan miehille tärkeistä asioista.

 

Vi behöver att avgiftsfritt andra stadie!

Posted on Leave a commentPosted in Uncategorised

Det talas mycket om att ungdomen saknar samhälleligt engagemang. Kulturutskottet förkastade nyligen medborgarinitiativet för avgiftsfri utbildning på andra stadiet, ett initiativ som på många sätt representerade ungdomens strävan till politisk påverkan i en fråga som ligger dem nära hjärtat. Orsaken till att initiativet förkastades låg i semantiska detaljer som utskottet skulle ha kunnat korrigera, ifall det fanns vilja för det.

För tillfället kan en utbildning på andra stadiet kosta flera tusen euro. Samtidigt vet vi att 15 % av befolkningen aldrig avklarar en andra stadiets examen. Det är oacceptabelt att studiekostnaderna utgör ett hinder för att utbilda sig och vi måste se till att ingen hamnar frånstå en utbildning på basis av ens ekonomiska situation.

Tillgänglighet är en grundprincip för det finska skolsystemet. Idag demonstrerar vi för att alla skall ha en möjlighet att bilda sig, oberoende av socioekonomiska förhållanden. Andra stadiets avgiftsfrihet måste skrivas in som ett mål i det kommande regeringsprogrammet – det är det minsta vi kan göra för att återuppliva ungdomens tillit gentemot politiska processer.

Bilder från demonstrationen 26.2.2019.

 

Ilmastonmuutoksen torjunta vaatii metsähakkuiden pienentämistä

Posted on Leave a commentPosted in Uncategorised

Tarvitsemme metsiämme ilmastonmuutoksen torjunnassa!

Vaikuttavia ilmastotoimia peräänkuulutetaan, mutta ikuisen kiistan aihe on suomalainen metsäpolitiikka. Miten ja milloin nielut kasvaa ja saako hakata ja kuinka paljon. Eilen julkaistiin Suomen ilmastopaneelin selvitys metsien hiilinielujen kehittymisen laskentamalleista. Selvityksestä uutisoitiin lähinnä sillä kärjellä, että eri mallit tuottavat todella erilaisia tuloksia ja nyt tarvitaan parempia malleja poliitikkojen päätöksenteon tueksi.

Selvityksestä käy kuitenkin selkeästi ilmi kiistaton fakta ilmastokestävästä metsäpolitiikasta. Kaikissa laskentamalleissa matalimmalla hakkuutasolla saavutetaan voimakkaimmat hiilinielut ja -varastot. On siis selvää, että hakkuumääriä on vähennettävä, jos ilmastonmuutosta halutaan torjua tosissaan.

Suomalainen metsä on merkittävä hiilivarasto ja hiilinielu. Kasvava metsä sitoo hiiltä ilmakehästä yhteyttämisen yhteydessä ja metsät toimivat myös varastoina hiilelle. Hiiltä on sitoutuneena niin puihin kuin maaperään. Metsähakkuut kuitenkin pienentävät metsiemme hiilinieluja. Nykyiset hakkuumäärät eivät ole kestäviä ilmaston kannalta, sillä meidän on nyt lyhyellä aikavälillä kasvatettava hiilinielujamme, mikäli haluamme psyäyttää ilmaston lämpenemisen 1,5 asteeseen.

Pelkät päästövähennykset eivät riitä, vaan hiiltä on myös sidottava ilmakehästä enemmän kuin aiemmin. Tähän me tarvitsemme metsiämme.

Ilmastopaneelin raportti on luettavissa täältä

Me olemme velkaa nuorille ja tuleville sukupolville, että ilmastonmuutokseen puututaan nyt.

Posted on Leave a commentPosted in Uncategorised

Pidimme puheenjohtajakollegani Sameli Sivosen kanssa puheen ilmastonmuutoksesta sukupolvinäkökulmasta Vihreiden puoluevaltuuskunnassa 16.2.2019.

Kun me elettiin lapsuutta 90-luvun alussa, eli Suomi historiallista aikaa. Suomen energiankulutus laski. Samalla myös Suomen kasvihuonepäästöt laskivat. Ei syöty lihaa, syötiin kaurapuuroa. Ei ostettu uusia vaatteita vaan kierrettiin kirppareita. Se ei kuitenkaan monille ollut vapaaehtoista, sillä silloin elettiin lama-aikaa.

Yli 20 vuotta sitten solmittiin myös maailman ensimmäinen globaali ilmastosopimus. Kioton pöytäkirjassa maailman maat sopivat ensimmäistä kertaa yhteisistä tavoitteista vähentää päästöjään ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Meidän syntymävuosikymmen 90-luku toimii nykyisenkin ilmastopolitiikan verrokkivuotena, kun päästövähennystavoitteet suhteutetaan vuoden 90-tasoon.

Vaikka Suomessa lähtikin heti laman seurauksena päästöt alenemaan, ei tie ole jatkunut samanlaisena tähän päivään. Viimeisen 30 vuoden aikana me ollaan kasvatettu meidän energiankulutusta niin paljon, että ilmakehään on päästetty enemmän hiilidioksidia kuin kaikkina aiempina vuosina yhteensä ihmisen historiassa.

Nyt meillä alkaa olla kiire.

FN:s klimatpanel IPCC varnade förra hösten om de omfattande förändringar och problem som bara 1,5 graders global uppvärmning innebär för vår planet. Om vi inte tar till åtgärder på allvar, är det omöjligt att förutspå hurdan kaos de blir, då flera tättbefolkade områden av vår planet blir obeboeliga på grund av klimatförändringen, för att inte tala om alla påverkningar på våra ekosystem och våra arter.

Ilmastonmuutoksen aiheuttamassa kaaoksessa talous menisi nurin monesta osasta maailmaa. Pelkkä talouskasvun pitkäaikainen pysähtyminen nykyjärjestelmässä ajaa meidät kasvavaan työttömyyteen ja tilanteeseen, jossa elintaso laskee. 

Lama-ajan kokemuksista tulisi arkipäivää monelle suomalaiselle.

Meidän nykyiset yhteiskunnalliset rakenteet ja talousjärjestelmä on luotu sellaisena aikana, kun ihmiskunnalla ei ollut mitään käsitystä aiheuttamistaan ympäristöongelmista. Me ollaan edelleen kiinni siinä samassa jatkuvaan kuluttamiseen kannustavassa, tehtyjen työtuntien määrää mittaavassa ja ympäristövaikutuksista pittaamattomassa järjestelmässä,  joka aiheutti kaikki nykyiset ongelmat ja ilmastonmuutoksen.

Me tarvitaan kokonaisvaltainen systeeminen muutos yhteiskuntaan, jossa ympäristövaikutukset huomioidaan kaikessa päätöksenteossa ja poikkileikkaavasti kaikilla hallinnonaloilla.

Soitin toissapäivänä mun 14-vuotiaalle pikkusiskolle ja kysyin että mistä sä tai sun kaverit on huolissaan. Ennen kuin ehdin kysymyksessäni loppuun, tuli tarkentava kysymys: ”et niin ku ilmastonmuutokseen liittyen vai muuten?”

Vastaus oli hyvin kuvastava. Nykynuorille ilmastonmuutos on valtava asia. Viime vuoden nuorisobarometrin mukaan lähes 70% nuorista koki turvattomuutta ilmastonmuutoksesta. Nuoret ymmärtävät kysymyksen vakavuuden. Se nimittäin uhkaa jokaisen nuoren ja vielä syntymättömien nuorten tulevaisuutta aivan ennennäkemättömällä tavalla.

Ja se on aika masiivinen huolenaihe.

Meidän sukupolvi on ehkä ensimmäinen sukupolvi, joka aidosti ja oikeasti ymmärtää ilmastonmuutoksen vakavat seurauksen ja samaan aikaan todennäköisesti myös viimeinen sukupolvi, jolla vielä on mahdollisuus tehdä asialle jotain

Ei ole ihme että ahdistaa

Ilmastoahdistus kumpuaa siitä, että monet kokee, että toivoa ei enää ole jäljellä. Meiltä puuttuu ilmastojohtajuutta. Yksittäisen ihmisen teot koetaan turhiksi näin massiivisen ongelman edessä, jos edes johtavat päättäjät ei ota ongelmaa tosissaan.

Miksi tehdä mitään, jos muutkaan ei tee?

Sama kysymys toistuu niin yksilötasolla kuin valtioiden tasolla. Miksi Suomen pitäisi vähentää päästöjään, jos muualla saastutetaan? Jonkun on kuitenkin osoitettava sitä johtajuutta ja meillä on mahdollisuus olla se johtaja.

Me kuulutaan Suomessa maailman rikkaimpiin ihmisiin ja meidän päästöt on yksittäistä ihmistä kohden maailman kärkiluokkaa. Meillä on myös historiallinen vastuu kannettavana, sillä me ollaan saatu rakentaa hyvinvointia saastuttavan teollisuuden varaan useita vuosikymmeniä. Meillä jos jollain on varaa. Jos rikkaat kehittyneet maat ei osoita tässä edelläkävijyyttä, niin kuka sitten?

Meidän on korkea aika myöntää, että me ei Suomessakaan olla mitään ilmastopolitiikan mallioppilaita. Että meidänkin hyvinvointi rakentuu kestämättömälle kehitykselle, joka syö tulevien sukupolvien elämänedellytyksiä ja aiheuttaa hätää maailman köyhimpien maiden ihmisille.

Soitettiin kans meidän vanhemmille. Heidän nuoruudessaan huolta aiheutti suurvaltojen kilpavarustelu, ydinsota ja tsernobylin ydinonnettomuus. Maailmansodan ja siitä seuraavan maailmanlopun pelko ja ahdistus oli vahvasti läsnä. Nyt 40 vuotta myöhemmin ydinsotaa ei ainakaan vielä ole tullut. 

Sodissa ympäri maailman kuolee tällä hetkellä vähiten ihmisiä koko 1900-luvun kestäneen mittaushistorian aikana. Sodat kuitenkin vaikuttavat ihmisiin myös monin muin tavoin. Sodat aiheuttavat pulaa ruoasta ja vedestä. Sodat vievät ihmisiltä katon pään päältä. Suurin syy, miksi ihmiset joutuvat pakenemaan kotiseuduiltaan on erilaiset aseelliset konfliktit.

Näitä asioita aiheuttaa myös ilmastonmuutos jos siihen ei puututa. 

Ihmisten muuttoliike tulee vain voimistumaan. Yhä useampi osa maailmaa tulee kärsimään vedenpuutteesta ja monien kasvien viljely käy mahdottomaksi. Ja ilmastonmuutoksen seuraukset tulevat olemaan moninkertaisesti voimakkaampia kuin sotien.

Vanhempia huolestutti nuoruudessa myös ympäristösaasteet ja lajien sukupuutot. Saastumista on sittemmin saatu melko hyvin kuriin kehittyneellä teknologialla ja tiukalla regulaatiolla. 

Luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä sitä vastoin ei olla pystytty pysäyttämään. Viime viikolla kansainvälinen tutkimus varoitti hyönteisten määrän radikaalista vähenemisestä. Ihminen on täysin riippuvainen hyönteisistä esimerkiksi pöytyksen kautta ruoantuotannossa sekä osana ravintoketjua.

Ilmastonmuutos yhdessä ihmisen aiheuttamien muiden ympäristömuutosten kanssa uhkaa planeettamme eliöstöä ja luonnon monimuotoisuutta. Jo valmiiksi heikentyneillä eläinlajeilla ei ole tarpeeksi aikaa sopeutua ympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Meillä ei ole varaa menettää enää yhtään eliölajia. Ihmiskunnan kohtalo on riippuvaista muun luonnon hyvinvoinnista.

Monia nuoria oikeasti pelottaa ilmastonmuutos. Nyt on vanhempien sukupolvien aika herätä. Suuret ikäluokat ovat ne, kenen olisi pitänyt pelätä. On epäreilua, että nuoret, jotka eivät ole ilmastonmuutosta aiheuttaneet, ovat ne, jotka pelon kanssa joutuvat elämään.

Mistä se pelko johtuu? Se johtuu siitä, että ilmastonmuutosta ei ole otettu tosissaan. Vaikka maapallon kantokyvyn riittämättömyydestä on tiedetty jo 70-luvulta lähtien, toimiin ei ole ryhdytty. Metsiä on hakattu ja hiilinieluja tuhottu. Päästöjä ei ole vähennetty.

Aina on keksitty tekosyitä, miksi ympäristöä ei voi suojella. Miksi ilmastonmuutosta ei voida torjua. Vielä tänä päivänäkin Antti Rinne puhuu savupiipputeollisuudesta katoavista työpaikoista. Petteri Orpo pelkää kieltoja ja konkreettisia ilmastotoimia. Juha Sipilä on valmis kaatamaan entistä enemmän metsää, vaikka hiilinieluja tarvitaan nyt eikä 30 vuoden päästä. Viimeksi tällä viikolla Helsingin kaupunginvaltuustossa Kokoomus ja SDP yhdessä äänestivät, ettei Helsingin tule pyrkiä puolittamaan lihankulutustaan seuraavan kuuden vuoden aikana.

Antti, Petteri ja Juha. Oletteko te ylpeitä itsestänne, kun nuoret pelkäävät ja ahdistuvat poliitikkojen saamattomuuden edessä? Nämä eivät ole niitä tekoja, joita huolestuneet nuoret teiltä odottavat. Tekosyiden aika on nyt ohi. Myös teidän on aika alkaa kantaa vastuuta.

Soitin myös mun mummolle. Mummon nuoruudessa mietittiin, tuleeko perheiden miehet elossa rintamalta. Riittääkö ruoka, onko lämpimiä vaatteita. Tappavat sairaudet veivät monia.

Niistä ajoista me ollaan tultu paljon eteenpäin. Monia tappavia tauteja on voitettu ja kadotettu maailmasta kokonaan. Elinaika on pidentynyt lähes kaikkialla. Myös elintaso on noussut. Nälkää kokee entistä harvempi. Meillä on sosiaaliturvajärjestelmä ja nälkää kokee huomattavasti pienempi osa väestöstä kuin 1900-luvun puolivälissä. Ihmisillä on vesivessat ja lämpimät asunnot. Me eletään monilla mittareilla maailman parhaassa maassa.

Sodanjälkeinen Suomi on kansainvälinen menestystarina. Mutta sitä tarinaa ei rakennettu tekosyillä ja töihin tarttumista välttelemällä. Sitä rakennettiin yhdessä, vaikka sotakorvaukset ja muut haasteet tuntuivat pienelle maalle ja sen kansalle ylitsepääsemättömille. Samalla tavalla ilmastonmuutoksen edessä ei tule lannistua ja sortua kiertelyyn. Meidän on yhdessä rakennettava maailma, talousjärjestelmä ja yhteiskunnat, jotka ovat ilmastokestäviä. Mutta maailmanlaajuisten ongelmien edessä yhdessä ei tarkoita vain pienen Suomen kesken. Me tarvitsemme vahvan Euroopan unionin, joka ottaa ilmastojohtajan aseman. Suomi on Euroopan unionin puheenjohtajamaa heinäkuusta eteenpäin. Meidän tulee olla se maa, joka näyttää koko maailmalle, miten ilmastonmuutosta lähdetään ratkaisemaan.

Kansainälisen ilmastopaneelin tutkijoiden viesti on selvä: meillä on keinot tiedossa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, nyt on meistä päättäjistä kiinni, otetaanko ne käyttöön

1,5-asteen ilmastopolitiikka ei ole sitä, että valitaan keinovalikoimasta ne mieluisimmat ja helpoimmat keinot, kuten monet muut puolueet tuntuu uskottelevan itselleen ja äänestäjille. 1,5 asteen ilmastopolitiikka tarkoittaa sitä, että kaikki mahdolliset keinot on otettava käyttöön ja nopealla aikataululla.

Ja sen me olemme velkaa nuorille ja tuleville sukupolville. Ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun kanssa ei enää voida vatuloida.

Nyt on aika toimia.

Pystytäänkö kuudes sukupuuttoaalto pysäyttämään alle kahdessa vuodessa?

Posted on Leave a commentPosted in Uncategorised

Tällä viikolla Biological Conservation -tiedelehdessä julkaistiin kansainvälinen tutkimus, jossa varoitettiin siiitä, että lähivuosikymmeninä noin 40 prosenttia hyönteislajeista on kuolemassa sukupuuttoon. Luonnon monimuotoisuus on elämän ehto. Tällä hetkellä lajeja kuolee sukupuuttoon ennätysvauhtia ja Suomessakin puolet elinympäristöistä ovat uhanalaisia. Uhkana on, että menetämme jopa 38 – 46 % luonnon monimuotoisuudesta vuoteen 2050 mennessä, ellei vaikuttaviin toimiin ryhdytä heti. Yhdeksän vuotta sitten maailman maat kerääntyivät yhteen ja sopivat monimuotoisuuskadon pysäyttämisestä vuoteen 2020 mennessä. Nyt vuoden 2019 alussa, kun tavoitteiden saavuttamiseen on aikaa enää alle kaksi vuotta, näyttää epätodennäköiseltä, että tavoitetta tullaan saavuttamaan. Meidän on kuitenkin mahdollista kääntää huolestuttavan kehityksen suunta parempaan päin.

 

Vuonna 1992 Rio de Janeirossa YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa määriteltiin biologinen monimuotoisuus (biodiversiteetti) kaikkien elävien eliöiden sekä niiden elinympäristöjen moninaisuudeksi ja vaihteluksi. Tällöin tunnistettiin tarve ei pelkästään lajien, vaan yleisesti kaiken biologisen monimuotoisuuden suojelulle. Vuonna 2010 tuleva vuosikymmen julistettiin YK:n biodiversiteetin vuosikymmeneksi. Samaan aikaan sovittiin niin sanotuista Aichi-biodiversiteettitavoitteista osana biologista monimuotoisuutta koskevaa yleissopimusta.

 

Luonnon monimuotoisuus ei koske pelkästään erillisten lajien, kuten perhosten, sammakoiden tai tiikereiden suojelua. Kyse on myös maapallon säilyttämistä elinkelpoisena meille ihmisille. Olemme osa luontoa ja riippuvaisia siitä. Hyvinvointimme ja taloutemme perustuvat luonnon tuottamiin ekosysteemipalveluihin, jotka tuottavat meille ravintoa, puhdasta vettä ja hengitysilmaa sekä melkein kaikkea, mitä tarvitsemme elämiseen. Monimuotoiset ekosysteemit turvaavat nämä palvelut ja pystyvät myös paremmin sopeutumaan muutoksiin, joita ihmistoiminta ja esimerkiksi ilmastonmuutos aiheuttaa. Tällä hetkellä ihmistoiminta uhkaa globaalisti luontomme tasapainoa. Luontoa on suojeltava myös tulevien sukupolvien elämän edellytysten turvaamiseksi.

 

Silti Suomessakin puolet elinympäristöistä ovat uhanalaisia. Vanhoja metsiä suojellaan liian vähän, ja etenkin Etelä-Suomessa on suuri puute luonnonsuojelualueista. Suomi ei ole luonnonsuojelun mallimaa, vaan monimuotoisuus heikkenee täällä aivan kuten muuallakin.  Luonnonsuojelun määrärahat ovat häviävän pieni osa valtion kokonaisbudjetista, mutta ne ovat ensiarvoisen tärkeitä suomalaisen luonnon monimuotoisuudelle ja ihmisten hyvinvoinnille. Vuonna 2019 budjetin 55,5 miljardista käytetään vain noin 0,2 prosenttia luonnonsuojeluun. Ei siis ole mikään ihme, että kuudetta sukupuuttoaaltoa ei näillä panostuksilla pystytä pysäyttämään. Nyt tarvitaan  päätöksentekijöitä, jotka ovat valmiita tekemään nykyistä kunnianhimoisemmin työtä luonnon monimuotoisuuden ja ihmisten kestävän hyvinvoinnin turvaamiseksi. Alla lista toimista, joita Suomen seuraavan hallituksen tulisi toteuttaa luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.

 

  • Suomen seuraavan hallituksen on ymmärrettävä monimuotoinen ja hyvinvoiva luonto kaiken ihmistoiminnan edellytyksenä.
  • Lisätään luonnonsuojelun määrärahoja 100 miljoonalla eurolla.
  • Toteutetaan soidensuojeluohjelma.
  • Tavoitellaan YK:n biodiversiteettisopimuksen mukaista 17 % suojelutasoa Suomen maa-alueilla.
  • Nostetaan METSO-ohjelman rahoitusta niin, että 10% Etelä-Suomen metsistä saadaan suojelun piiriin.
  • Lopetetaan avohakkuut valtion mailla.
  • Lisätään lajiensuojelun keinoja ja rahoitetaan uhanalaisten lajien levinneisyyden ja ekologian selvittämistä ja varmistetaan lajitietokeskuksen riittävä rahoitus.
  • Toteutetaan uhanalaisten lajien suojelun toimenpideohjelman toimet.
  • Päivitetään vesilaki siten, että vesirakentamisen aiheuttamat kalataloushaitat minimoidaan.
  • Panostetaan monimuotoisuuden suojeluun myös kaupunkialueilla ja maataloudessa. Pidetään huolta kattavista ekologisten käytävien verkostoista kaupungeissa ja monimuotoisuutta tukevista viljelymenetelmistä maataloudessa.

 

Lisälukemista:

WWF:n Living Planet Report 2018