Ihmisen aiheuttama luontokato ei näy pelkästään sukupuuton partaalla olevina lajeina, vaan myös ihan tavallisen ja yleisen luonnon häviämisenä.

Kuvassa oleva pajulintu oli aiemmin Suomen yleisin lintu ja nyt peipon jälkeen toiseksi yleisin. Pajulinnun kanta on 1990-luvun alussa ollut noin 9,5 miljoonaa paria, nyt viime vuosina enää viisi miljoonaa.

Yle uutisoi tänään lintujen vähenemisestä Suomessa. Vuonna 2024 Suomessa oli arviolta kuusi prosenttia vähemmän lintuja kuin vuonna 2019, eli 5,4 miljoona lintua vähemmän. 

Se kartoittaa, että lintuyksilöitä häviää Suomesta arviolta 2400 lintua päivässä.

Lintujen väheneminen johtuu siitä, että ihminen vie niiltä elintilaa. Muutamme metsiä avohakkuiksi, yksipuolistamme ympäristöjä maatalouden käyttöön ja pirtsaloimme elinympäristöjä teollisuuden ja yhdyskuntien rakentamisen myötä.

Elinympäristöjen muuttumisen juurisyynä on ihmisen ylikulutus. Panu Halme kuvasi hyvin postauksessaan sitä, että moni ei ehkä tule ajatelleeksi, että on osallinen lintukadossa ja luontokadossa valitessaan automatkan pyöräilyn sijaan tai lihatuotteen kasvituotteen sijaan. Toki vastuuta luontokadon pysäyttämisestä ei pidä sysätä vain yksikön harteille, vaan tarvitsemme kestävää elämäntapaa tukevaa politiikkaa. Kaikilla ihmisillä ei ole välttämättä resursseja tai varaa valita. Mutta meillä joilla on, meidän tulisi kantaa oma vastuumme.

Luonnontilan heikentymistä voidaan myös vastavaikuttaa ennallistamalla elinympäristöjä ja Suomi on juuri laatimassa ennallistamissuunnitelmaa heikentyneiden elinympäristöjen palauttamiseksi. Myös yritykset ovat osoittaneet kiinnostusta lähteä mukaan talkoisiin luonnon puolesta orastavien luonnonarvomarkkinoiden myötä. Toisin sanoen meillä on käynnissä toimia ja keinoja puuttua luontokatoon. Nyt sitä on vain alettava tehdä tosissaan ennen kuin on liian myöhäistä.