Olen Amanda Pasanen, Vihreiden nuorten puheenjohtaja kaudella 2019-2020 ja Vihreiden eduskuntavaaliehdokas Helsingin piiristä kevään 2019 eduskuntavaaleissa. Olen 24-vuotias ja opiskelen Ympäristömuutoksen ja globaalin kestävyyden maisteriohjelmassa Helsingin yliopistossa. Kaupunkipolitiikassa toimin varavaltuutettuna Helsingin kaupunginvaltuustossa, varajäsenenä kaupunkiympäristölautakunnassa sekä Helsingin seudun ympäristöpalveluiden hallituksessa.

Kestävyystieteilijänä minulle on tärkeää etsiä keinoja, joilla muuttaa yhteiskuntaamme ja elämäntapaamme kestävämmälle pohjalle. Tällä hetkellä elämme rikkaissa länsimaissa yli varojemme kuluttaen maapallon resursseja velaksi seuraaville sukupolville. Vaikka ympäristötietoisuus ja vastuullisemmat elämäntavat ovat yleistyneet, olemme vielä kaukana aidosti kestävästä yhteiskunnasta. Riittääkö luottamus teknologiakehitykseen ja ihmisten valveutuneisiin kulutusvalintoihin vai tarvitaanko laajempaa yhteiskunnallista muutosta? Ja millä tavoin muutos kestävämpään yhteiskuntaan voisi tapahtua esimerkiksi kaupunkipolitiikan kautta, ovat kysymyksiä, joita tällä hetkellä pohdin opinnoissani, eri luottamustehtävissä ja usein myös vapaa-ajallani. Blogissani kirjoitan sekä suomeksi että ruotsiksi erilaisista kestävyystieteeseen liittyvistä teemoista, vihreästä politiikasta yleisesti sekä Helsingin kaupunkipolitiikasta.

________

Jag är Amanda Pasanen, ordförande för Gröna unga 2019-2020 och riksdagsvalskandidat för De Gröna i Helsingfors i våren 2019 riksdagsval. Jag är 24 år gammal magisterstuderande i Miljöförändring och global hållbarhet. Inom stadspolitisken påverkar jag som suppleant i Helsingfors stadsfullmäktige, som suppleant i Stadsmiljönämnden samt sitter jag i styrelsen för Samkommunen Helsingforsregionens miljötjänster.

Som miljövetare funderar jag ständigt över vilka medel som behövs för att få vårt samhälle och vår livsstil att fungera på hållbarare grunder. För tillfället lever vi i den rika västvärlden rejält över planetens resurser och tar inte i hänsyn kommande generationers behov av välfärd. Fastän miljömedvetenhet och hållbarare livsstilar blivit mer allmänna är vi ännu långt i från ett hållbart samhälle. Räcker det med teknologiutveckling och medvetna konsumenter eller behövs det en större samhällelig förändring? Och på vilka sätt kunde man främja förändringen till ett hållbarare samhälle genom stadspolitik, är frågor jag funderar över i mina studier, i de olika förtroende uppdragen och även på min fritid. I min blogg skriver ja på både finska och svenska om teman relaterade till hållbarhet, om grön politik i allmänhet samt om Helsingfors stadspolitik.