Viikonlopun puoluekokouksessa en ehtinyt pitää puhettani systeemimuutoksesta, sillä ympäristöaiheiset puheet siirrettiin sunnuntaille, jolloin lähdin reissuun. Tässä kuitenkin puheeni Heurekan puistossa puhuttuna:

Rakkaat vihreät ystävät, kära gröna vänner

Mä mietin pitkään, mikä olisi tarpeeksi raflaava ja tunteita herättävä aloitus ympäristöpuheelle. Kaikki tuomiopäivän profetiat ja maailmanlopun skenaariot tuntuu jotenkin liian masentavilta ja käytetyiltä. Toisaalta yltiöpositiivinen hehkutus teknologiakehityksestä ja kaupunkien kunnianhimoisista hiilineutraaliustavoitteista tuntuu vähän tekopirteältä.

Me ollaan vielä kaukana riittävistä toimista.

Ongelma on siinä, että me ollaan lukkiuduttu sellaiseen järjestelmään, kutsuttakoon sitä vaikka yhteiskunta- tai talousjärjestelmäksi, mikä ajaa meitä väistämättä kestämättömään kehitykseen.

Meidän koko elämäntapa ja yhteiskunta on riippuvainen valtavista energiamääristä, jotka fossiiliset polttoaineet mahdollistaa. Meidän hyvinvointi ja yhteiskunnallinen kehitys on riippuvaista jatkuvasta talouskasvusta, joka perustuu luonnonvarojen kasvavaan kulutukseen ja suuriin energiamääriin.

Me tarvitaan systeemimuutosta kestävämpään järjestelmään

Ja nyt en puhu pelkästään päästöttömästä energiajärjestelmästä, vaan luonnon kantokyvyn rajoihin sovitetusta yhteiskunnasta.

Mutta miten systeemimuutos tapahtuu?

Se voi tapahtua pienten vaiheittaisten muutosten kautta tai systeemin romahduksen seurauksena. Mä toivon, että ehditään saada muutosta aikaan ennen romahdusta

Maailmankuulu systeemiteoreetikko ja yksi Kasvun rajat raportin kirjoittajista Donella Meadows, peräänkuuluttaa paradigman muutosta vahvana systeemimuutoksen keinona.

Meidän on muutettava jaettuja perustavanlaatuisia käsityksiä hyvinvoinnista ja yhteiskunnan toiminnasta

Asettaa toimintamme maapallon rajoihin.

Me ollaan oikealla tiellä,

mutta vielä paljon on tehtävissä.