Degrowth vai green growth? Tai onko sillä oikeastaan väliä?

Posted on Posted in Uncategorised

Tänä syksynä graduaiheen pohtiminen toi mahdollisuuden pähkäillä omaa suhtautumista erilaisiin poliittisiin ja akateemisiin suuntauksiin ympäristötutkimuksen ja ympäristöliikkeen sisällä. Jos voisi tutkia ihan mitä vaan kestävyystieteisiin ja ympäristökriiseihin liittyvää, niin mitä se olisi? Tein aikoinaan kandini siitä, millä tavalla degrowth -liikkeen sisällä on ajateltu, että muutos talouskasvusta riippumattomaan yhteiskuntaan voisi tapahtua. Nyt maisterivaiheessa kaikkia rönsyileviä kiinnostuksenkohteita yhdistää edelleen kiinnostus muutokseen. Pohdin pitkään erilaisia graduaiheita liittyen vaihtoehtoisiin talousnäkökulmiin, kuten degrowthiin tai donitsitalouteen, mutta huomasin kuinka niitä oli vaikeaa suoraan yhdistää ympäristöongelmien konkreettisiin ratkaisuihin muutoin, kuin havainnollistamalla ekologisen ulottuvuuden merkitystä kaiken ihmistoiminnan perustana.

Degrowth on todella laaja liike ja aate, jota ei olla edes haluttu tiukasti määritellä. Siksi siitä liikkuu myös kaikenlaisia tulkintoja. Toisin kuin itse sana degrowth antaa olettaa, ei aatesuuntauksessa ensisijaisesti ole kyse talouslaskun ajamisesta, vaan kestävämmän yhteiskunnan ja elämäntavan luomisesta ilman riippuvuutta talouskasvusta. Green growth suuntaukseksi voi taas kutsua kaikkea valtavirran ympäristöpolitiikkaa, jossa lähtökohtaisena oletuksena on, että taloutta voidaan kasvattaa myös ympäristön kannalta kestävästi. Jos kuitenkin puhutaan tiukasti ympäristöpolitiikan keinovalikoimista, ei degrowthin tai green growthin välillä oikeastaan ole kovinkaan paljon eroja muualla kuin lähtöoletuksissa. Degrowth-aatteen sisällä painotetaan ehkä enemmän politiikkatoimia mainonnan ja kulutuksen vähentämiseksi, mutta isossa kuvassa tehokkaan ympäristöpolitiikan keinot ovat niitä samoja rajoituksia, taloudellisia ohjauskeinoja ja tukea kestävämmälle tuotannolle ja kulutukselle.

Itse ajattelen, että degrowth -liike tuo arvokasta nykyjärjestelmän kyseenalaistamista yhteiskunnalliseen ja akateemiseen keskusteluun. Tänä päivänä alkaa itse asiassa olla jo aika valtavirtaa ajatella, että nykyinen talousjärjestelmämme ei kykene vastaamaan ympäristökriiseihin ja siksi tarvitsemme siihen mittavia muutoksia. Olen degrowth -liikkeen kanssa samaa mieltä ongelman lähtökohdista, mutta eri mieltä siitä, mikä on tehokkain tapa päästä itse päämäärään, eli siihen, että ihmistoiminta joskus saataisiin mitoitettua planetaarisiin rajoihin. Degrowth -liikettä on osuvasti kritisoitu siitä, että siinä lähdetään ratkomaan ongelmaa väärästä paikasta. Talouskasvupakon kyseenalaistaminen ei ole tehokkain ensimmäinen keino lähteä ratkomaan ympäristökriisejä sillä silloin keskitämme huomion taas väärään systeemiin ja puhumme vain itse luomamme järjestelmän reunaehdoista, kun meidän pitäisi puhua ekologisesta velasta ja planetaarisista reunaehdoista. 

Ensisijaisesti tulee keskittyä tehokkaaseen ympäristöpolitiikkaan ja asettaa planetaariset reunaehdot politiikan tärkeimmiksi päämääriksi. Ei saisi kuitenkaan pelätä sellaisiakaan ratkaisuja, jotka ovat taloudellisesti haastavia. On myös oleellista vakavasti pohtia, miten suhtaudumme tietoon siitä, ettei luonnonvarojen kokonaiskulutusta ole mitä suurimmalla todennäköisyydellä mahdollista absoluuttisesti irtikytkeä talouskasvusta. Hickel ja Kallis (2020) ovat osoittaneet kuinka edes optimistisimmissakaan mallinnuksissa ei päästä tilanteeseen, jossa meillä olisi luonnonvarojen kulutuksesta irtautunutta talouskasvua. Meidän pitää pystyä muokkaamaan talousjärjestelmää niin, että ympäristöhaitat ja hyödyt sekä rajallinen luonto tulevat kunnolla huomioiduksi.

Aiheeseen liittyen pääsin tänä syksynä pääsin osallistumaan ajatuspaja Creaturan haastatteluun kasvusta ja kohtuudesta yhdessä suuresti arvostamani Oras Tynkkysen ja Timo Järvensivun kanssa. Jos aihe kiinnostaa niin tästä pääsee lukemaan ajatuksiamme “Epämukaviin kysymyksiin kasvusta ja kohtuudesta.”

Lähteitä:

Hickel, J., & Kallis, G. (2020). Is green growth possible?. New political economy25(4), 469-486.

Van den Bergh, J. C. (2011). Environment versus growth—A criticism of “degrowth” and a plea for “a-growth”. Ecological economics70(5), 881-890.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *